Hajalleen kylvetyt

Tilastojen mukaan muslimien määrä maailmassa kasvaa kristittyjä nopeammin. Pew Research Center arvioi, että nykyisellä vauhdilla islam saattaa olla suurin uskontokunta vuoteen 2070 mennessä. Syyksi esitetään korkeaa syntyvyysastetta ja nuorta väestönrakennetta. Tiedän vielä paremman syyn: uskonnollinen kasvatus. Sama pätee juutalaisuuteen, joka on säilyttänyt hajaannuksessakin identiteettinsä toisten kansojen joukossa.

Toisin kuin kristinuskossa, Jumalan kansaan kuuluminen ei muslimille tai juutalaiselle pohjimmiltaan ole uskonasia. On kyse tavasta olla olemassa. Lasten kirja islamista sanoo sen selkeästi: muslimi on yksilö, joka hyväksyy islamin elämäntavakseen.

Tekee mieli leikitellä ajatuksella. Mitä tapahtuisi, jos kristinusko olisi sen piiriin kuuluville elämäntapa, riippumatta siitä uskooko sen sanomaan tai ei? Näyttäisikö Kirkko ja kaupunki -lehti vähemmän vapaa-ajattelijoiden julkaisulta? Pilkkaisiko kristillinen valtamedia vähemmän herätyskristillisyyttä? Suoristuisiko kansakuntamme moraalinen selkäranka kun nuorille kerrottaisiin, mikä on sallittua ja mikä ei, heistä huolehtimista pidettäisiin yhtenä tärkeimmistä elämäntehtävistä ja Raamatun elämänohjeiden ja kymmenen käskyn noudattamiseen ohjattaisiin kaikkia kansalaisia vauvasta vaariin?

Sillä, että ihmisille kerrotaan ja esimerkillä näytetään, miten pitää elää, on yhteiskunnan kannalta valtava merkitys. Islamiin ja juutalaisuuteen verrattuna kristinuskon haavoittuva dynamiikka on toisenlainen: taivaan valtakunnan rajat piirtää usko eikä yhteisö. Kaikissa valtakunnissa toteutuu tämä: ”maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään”. Ratkaiseva on, mitä maahan kylvetään.

Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä ”valituille, jotka asuvat hajallaan muukalaisina” (1. Piet.1:1). On mielenkiintoista, miten hän opasti ”sikin sokin kylvettyjä” yhteiskunnan pahnanpohjimmaisia, jotka menettivät asemansa yhteiskunnassa tullessaan kristityiksi. Orja oli asemansa vuoksi sopiva roolimalli kristitylle. Vain isäntä vaihtui. Roolimalliksi tuli Herran kärsivä palvelija (Jes.53). Tämän vuoksi jo ensimmäisten seurakuntien johtajiksi saattoi nousta orjia. Yhteiskuntajärjestystä alettiin nakertaa sisältäpäin: Jumalan Poika on antanut arvon kaikkien alhaisimmille tulemalla yhdeksi heistä.

Islamia ja juutalaisuutta tutkimalla voimme nähdä, miten suuresti elämäntapa muokkaa yhteisöä. Kristinuskon mahdollisuudet ovat siinä, ymmärrämmekö katoamattoman siemenen arvon (1. Piet. 1:23). Ainutlaatuinen lajike on jalostettu kasvamaan silloin, kun se on jyrkimmin epäajanmukainen.
Matka siemenestä leiväksi on pitkä. Se on kutsu kaikille Kylväjän apulaisille työhön ja vaivannäköön.

 

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Kylväjälle kallisarvoisinta on siemen… On kyse kokonaisvaltaisesta, ihmiselämän kaikki ulottuvuudet läpäisevästä liittymisestä Raamatun todistukseen Jeesuksesta. (Opas lähetyselämään, s.161)