Ääriin asti

Tavaratalo Stockmannin omistuksessa vuodesta 1930 olleen pohjoismaiden suurimman kirjakaupan, Akateemisen, romahdus on opettavainen tarina. Vastikään julkaistussa kirjassaan Akateemisen entinen johtaja kertoo mitä tapahtui. Niin kauan kun Akateeminen sai toimia itsenäisesti, se teki hyvää tulosta, jopa parempaa kuin Stockmann. Tavaratalon johto kuitenkin päätti ”purkaa päällekkäisyyksiä ja saada säästöjä” ja integroi kirjakaupat osaksi tavarataloa.

Kun kirjakauppaa alettiin pyörittää tavaratalon johtokerroksesta, katkesi tärkeä yhteys. Kirjojen sisäänostajilla ei enää ollut kosketusta lukijoihin, kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet. Alamäki jyrkkeni ja lopulta Stockmann luopui Akateemisesta 2015.

Mitä tekemistä tällä on lähetystyön kanssa? Näin on myös lähetyselämässä. Sijoita tavaratalon tilalle kirkko ja kirjakaupan tilalle lähetysjärjestö ja lähetystyöntekijät. Vaikka sanat sisä- ja ulkolähetys ovat kokonaisvaltaisuuden nimissä julistettu aikansa eläneiksi, käsitteiden sisällöllinen ero ja siitä johtuva vaikutus toimintatapoihin on nähtävä.

Lähetystyöntekijöiden kautta pysymme kiinni maailmanlaajan Kristuksen seurakunnan lähetyselämässä. Lähetit ovat Kristus-ruumiin sidekudos ja elintärkeitä kirkkomme hapenottokyvylle. Yhteinen todistus -lähetysasiakirjassa ilmaistaan hyvin, että seurakunnan jäsenet eivät vain edistä, vaan toteuttavat lähetystyötä omalla paikallaan mahdollisuuksiensa mukaan. Mutta jos tämän seurauksena nuoret eivät lähde kaukomaille tai kipuile lähetystyöntekijän elämänuran valinnan kanssa, on kokonaisvaltaisuus ymmärretty totaalisen väärin.

Monet pakolaiset voivat tänä päivänä maassamme tutustua omalla kielellään Vapahtajaansa. Tämä siunaus olisi heiltä ja meiltä jäänyt kokematta, ellei keskuudestamme olisi vuosien saatossa lähetetty kutsun kuulleita kauas, pitkäaikaiseen työhön. Keski-Aasiassa uurastaneet, kielen ja kulttuurin oppineet työtoverimme, joiden puolesta uskolliset esirukoilijat ovat vuosia rukoilleet ja uhranneet, saavat nyt yllättäen kokea sadonkorjuun aikaa. Mutta ensin on istuttu tyynyllä ja juotu paljon teetä. Vastikään julkaistu Äiti, kuulin ukkosen äänen! -kirja (Perussanoma, 2017) kuvaa suomalaisen perheenäidin silmin värikkäästi elämää, johon vain harvalla länsimaisella naisella on ollut mahdollisuus kurkistaa.

Viimeisen 40 vuoden ajan Herramme on kuunnellut köyhien päivätyöläisten rukouksia Suomen kristittyjen puolesta Bangladeshin luoteisesta kolkasta. Osansa niistä ovat saaneet myös Suomen ulkoministeriön virkamiehet ja valtiovalta. Viime viikkoina rukouksiin lienee lisätty ylimääräinen halleluja ulkoministeriön tarkistettua kielteistä rahoituspäätöstään oikaisupyyntömme johdosta. Maassa pitkään palvellut Aili Maria Manninen on koonnut työmme vaiheista mielenkiintoisen lukupaketin Bangladeshin monet kasvot (Kylväjä, 2017).

Siihen, että happi kiertää ja lähetyselämä sykkii kirkossamme tulevaisuudessakin, antaa toivoa nyt alkava ennätyssuuri lähetyskurssimme. Jätän kiitoksella esirukouksiinne 13 kurssilla aloittavaa opiskelijaa ja heidän tulevat lähettäjärenkaansa.

pekka.makipaa@kylvaja.fi
Menkää maitten ääriin asti! Näin on käsky Kuninkaan. Vk. 426