Repiä, särkeä, rakentaa, istuttaa

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kääntyessä loppusuoralle saimme Mongoliasta sykähdyttävän viestin, kutsun Mongolian evankelisluterilaisen kirkon perustamisjuhlaan 31.10.2017. Norjalaisen ja suomalaisen lähetysyhteistyön tuloksena syntyneet seurakunnat ovat jo pidemmän aikaa selvittäneet mahdollisuutta yhdistyä kirkoksi. Neuvotteluja johtaneen paikallisen pastorin mukaan uskonpuhdistuksen juhlavuosi on sopiva merkkipaalu yhdistyä ja perustaa luterilainen kirkko.

Elämme melkoista merkkivuotta. Mongoliassa on syntymässä luterilainen kirkko, Suomessa hajoamassa. Uskonpuhdistuksen muistopäivää – joka tänä vuonna on myös Kylväjän kolehtipyhä – vietetään kirkkomme evankeliumikirjan pyhäpäiväkuvauksen mukaan muistaen, että ”Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen”.

Keitä ovat ne ihmiset, jotka auttavat meitä palaamaan uskomme perusteisiin ja Raamattuun? Kuka tahansa ja kaikki, joilla on kyky ja rohkeus sanoa sekä kyllä että ei. Kyllä kertoo siitä, mitä olemme, ja ei siitä, mitä emme ole. Jälkimmäinen on aina vaikeampaa, mutta juuri siitä syntyy identiteetti. Kyllän sanominen Kristukselle ei yleensä johda koettelemuksiin, vaan ein sanominen sille, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Ihmiset, jotka auttavat meitä uudistumaan uskossa, eivät ensisijaisesti pohdi kirkon imagohaittoja, gallup­kyselyjen prosentteja, kirkon jäsenmäärän laskua, ikärakenteen painottumista vanhempiin ikäryhmiin tai edes nuorten eroamista kirkosta.

Globaalissa maailmassa kristillisellä seurakunnalla on ikiaikainen, kansainvälinen normijärjestelmä, joka auttaa yhteisöinä ja yksilöinä vaalimaan omantunnon elämää ja arvioimaan reittiä: Sana, jonka mukaan kaikkea opetusta ja elämää tulee arvioida. Sanallaan Jumala repii ja särkee ja rakentaa ja istuttaa (Jer. 1:10).

Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat kirkkoihin ja kristittyihin ilman näkyviä merkkejä, huomaamatta. Myös aasialaisilla kirkoilla on ongelmansa. Eteläkorealainen lähetysjohtaja kertoi, että hänen maassaan köyhillä ja tavallisilla työläisillä ei ole enää varaa tulla kristityiksi ja osallistua kirkon toimintaan. Kristityt ovat rikastuneet ja keskiluokkaistuneet. Valtionhallinnon johtajista 70 prosenttia on kristittyjä, ja kollegan mukaan juuri he ovat kaikkein pahimmin korruptoituneita.

Arvokkainta, mitä voimme lähetystyössä antaa kansalle ja kulttuurille, on opastus Jumalan ilmoituksen lähteelle. Kansakunnat ja yksilöt on muokattu siitä kirjallisuudesta, jota ne lukevat. Kuullun ja luetun ymmärtämistä ja identiteettiä testataan erityisesti silloin, kun päättäjiksemme asetetut eivät rohkene sanoa ei, vaan myötäilevät yleistä mielipidettä.
Tässä numerossa kerrotaan raamattutyöstä Kylväjän työalueilla.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme”. Hepr. 3:4–6