Lahja ja tehtävä

Länsimainen yhteiskunta on neljän sektorin kokonaisuus: markkinatalous, julkishallinto, vapaaehtoinen kansalaistoiminta ja perhe. Kaikkia neljää tarvittaisiin tasapainoiseen matkantekoon, mutta neljäs pyörä on puhjennut. Perheestä on ilmat pihalla.

Jo antiikin filosofi Platon esitti teoksessaan Tasavalta, että parhaissa yhteiskunnissa ydinperhe puretaan ja lastenkasvatus annetaan valtion tehtäväksi. Karl Marx piti perhettä riiston välineenä ja ennusti, että se häviäisi kapitalismin poistumisen myötä. Tänä päivänä tasa-arvoideologia moukaroi ydinperheen perustaa. Totta onkin, että luonnollinen perhe on olemukseltaan tasa-arvon vastainen ja epäoikeudenmukainen instituutio, jossa auktoriteetti, vastuu ja työmäärä jakautuvat epätasaisesti sukupolvien välillä. Lisäksi se on yksilön edun kannalta vahingollinen. Yhä useampi koti hajoaa, kun puolisot etsivät omaa henkilökohtaista onneaan. Tunnettu juutalainen feministi varoittaa: naiset, jotka kasvavat aikuisiksi haluten olla ”vain perheenäitejä”, ovat yhtä suuressa vaarassa kuin miljoonat, jotka kävelivät kuolemaansa keskitysleireillä.

Kuitenkin juuri luonnollinen perhe on se työpaja, jossa inhimillistä pääomaa valmistetaan. Sosiologi Rodney Stark johtaa kristinuskon kasvun pienestä lahkosta maailmanuskonnoksi erityisesti siihen, että se arvosti ydinperhettä, kielsi avioliiton ulkopuolisen seksin ja lapsenmurhat sekä abortin. Tämä kutsui luokseen ja veti ihmisiä pakanuudesta. Väestönkasvun myötä kristittyjen osuus kasvoi. Yhteinen usko vahvisti perheitä ja perheet uskoa.

Uskolla on kieli. Ihminen ei opi puhumaan sepittämällä itsekseen oman kielen, vaan yhteisössä, jolla on yhteiset kielioppisäännöt. Kielitaito kehittyy toisten seurassa. Jumalapuhe opitaan luonnollisimmin kodissa, jossa sen kuuleminen myös tulee testatuksi. Norjalaisen Ole Hallesbyn mukaan kristitty koti on lahja ja tehtävä ja ”korkein koulu, joka ohjaa oman pahuuden paljastumiseen ja opettaa itsehillintää, anteeksipyytämistä ja toisten heikkouksien kärsimistä”. Se on paikka, jossa korvakuulokekristillisyys ei toimi.

Millaisia kodit, sellainen yhteiskunta – millaisia kristittyjen kodit, sellainen pyhien yhteys. Tätä kirjoittaessani ajattelen erityisesti Espoon Tapiolassa sijaitsevaa Laura Suomisen kotia ja sen 4.1.2018 taivaaseen muuttanutta emäntää. Laura oli lapseton ja leskenäkin hän ehti olla lähes 50 vuotta. Uskollisena Tapiolan seurakunnan jäsenenä hän muistutti kaikille, miten suurta rikkautta ja Jumalan armoa on olla lähetystyössä mukana. Lauran kotiin kokoonnuttiin rukoilemaan lähettien puolesta: ”Kun minulle ei ole suotu omia lapsia, saan pitää lähetystyöntekijöitä omina lapsinani, joiden hyväksi haluan antaa kaiken mikä minulta jää. Olen kokenut, että saan satakertaisesti kaiken takaisin omassa elämässäni”.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

“Hänen on oltava tunnettu hyvistä teoista, siitä että hän on kasvattanut lapsia, majoittanut kotiinsa matkalaisia, pessyt uskovien vieraidensa jalat, auttanut vaikeuksissa olevia ja kaikin tavoin harrastanut hyvää.” 1. Tim. 5: 10