Maailma kaupungistuu

Laskeutuminen entiseen kotikaupunkiimme on vuosi vuodelta vaikuttavampi kokemus. Lentokoneesta nähtynä kattojen meri on miltei rannaton. Muuttaessamme kaupunkiin vuonna 1982, siellä asui Suomen väkiluvun verran ihmisiä, nyt heitä on kolminkertaisesti, noin 16 miljoonaa. Miten monta tarinaa tuo kivikylä kätkeekään!

Joihinkin tarinoihin ja ihmiskohtaloihin saimme ensikosketuksen tuuliselle kukkulalle rakennetussa kerrostalossa. Sen naapurustoon asettui paremman elämän toivossa maalta muuttavia kyläläisiä lehmineen ja kanoineen. He kyhäsivät yöllä nopeasti laittoman asumuksen, johon muuttivat ennen kuin viranomaiset ehtivät kieltää. Kaksi kolmesta kaupunkilaisesta on alun perin tällaisten ”yöpystytettyjen” asukkaita.

Ajat ovat muuttuneet. Uusia kukkuloita valtaavat nyt grynderit ja rakennusliikkeet. Kellarissa perheineen asunut talonmieskin rikastui rakennusjätteitä keräämällä ja pystyttämällä niistä – alun perin laittomalle tontille – viisikerroksisen asuintalon. Megakaupunki on ällistyttävien mahdollisuuksien maailma. Toki megacityssä on usein gigaongelmatkin.

Kun lähdimme lähetystyöhön, meitä evästettiin: ”Te menette etsimään neulaa heinäsuovasta”. Se on tuloksia ja vaikuttavuutta painottavalle kehitysajattelulle outo lähtökohta. Ehkä ei kuitenkaan huonoimmasta päästä neuvo. Jeesus tuli etsimään sitä, mikä on kadonnut. Suurkaupunkityön asiantuntijat sanovat, että mitä isompi kaupunki, sitä henkilökohtaisempaa ja ihmissuhteisiin keskittyvää tulisi lähetystyön olla. Kaupunkielämä ja -vilinä kehittävät ihmisiin henkiset sälekaihtimet, jotka suojaavat pinnallisilta ja satunnaisia ihmissuhteilta, strategioista ja kehitysohjelmista puhumattakaan. Teetuvat ja pubit täyttyvät pysyvämpiä tuttavuuksia haalivista ja vaalivista. Silti siellä, missä ihmiset elävät fyysisesti lähellä toisiaan, he saattavat olla kaikkein yksinäisimpiä. Jeesus tarjoaa kestävää suhdetta. Siksi kristittyjä tarvitaan kaupungeissa.

Vuoteen 2050 mennessä maailmassa arvioidaan olevan viisi yli 40 miljoonan asukkaan kaupunkia: Lagos, Karachi, Mumbai, Dhaka ja Kalkutta. Näistä neljä suhtautuu kristinuskoon torjuvasti, jopa vihamielisesti. Se mitä isoissa kaupungeissa tapahtuu, vaikuttaa maailman tulevaisuuteen. Entä lähetysresurssien suuntaamiseen?

Kaupungeilla on omat erityispiirteensä. Apostoli Paavalin toiminnassa näemme, miten ne voi ottaa huomioon, olipa kyse Jerusalemista (traditio), Ateenasta (tieto), Efesosta (uskonto) tai Roomasta (valta). Ihmeellisin on kuitenkin kaupunki, joka ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, koska lamppuna on Karitsa. Sen asukkaiden kutsuminen ja kokoaminen on tehtävämme. (Ilm.21).

Heinäsuovasta vielä. Se, että entiset työtoverit kävelevät vastaan sivukadulla 16 miljoonan asukkaan megakaupungissa lentokenttää vaihtaessa, on käsittämätöntä. Niin vain kävi jokin viikko sitten. Joskus neulan voi löytää etsimättä.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. (Jer. 29:7)