Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi

Kävin taannoin mieleenpainuneen keskustelun suomalaisessa pikkukaupungissa saarnavierailuni yhteydessä. Olin lähdössä kotimatkalle ja istuimme pitkäaikaisen vastuunkantajan kanssa kahvilassa. Hän on vuosia pitänyt lähetyspiiriä paikkakunnalla. Ystäväni sanoi: ”Tiedätkö, Pekka, on suuri etuoikeus olla mukana. En tee tätä Kylväjälle, sinulle tai kenellekään ihmiselle, vaan Jumalalle. Ja koska teen tätä hänelle, tahdon sitoutua Kylväjän työhön ja teihin, jotka olette aktiivipalveluksessa.”

Palaan tuohon keskusteluun ajoittain ja muistutan itseäni: emme saa sitoa lähettäjän kutsumusta itseemme tai järjestöömme. Lähettäjä, kuten lähtijäkin, vastaa Kutsujalle kutsumuksestaan. Koota lähetysrakkautta, ei sitoa, on hyvä opetus ja perintö isiltä ja äideiltämme. Kun tuulet yltyvät myrskyksi henkilökohtaisessa elämässä tai kirkossa, on ihmisiin tai järjestöön sidottu kutsumus irtotavaraa, joka helposti lentää yli laidan.

Saman ajatuksen on ilmaissut apostoli Paavali näin: ”Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.” Usein teemme asioita – tiedostaen tai tiedostamatta – odottaen ainakin joidenkin hyväksyntää ja taputuksia. Se mitä oikeasti tänäänkin tarvitaan kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä ovat rohkeat päättäjät ja vastuunkantajat, jotka elävät ihmisiksi, mutta Yhtä varten. Näin ohjautuvilla ei ole mitään saavutettavaa, menetettävää tai todistettavaa ihmisten edessä.

Seurakuntavaalien 2018 ehdokasasettelu päättyy 17.9.2018. Neljän järjestön työntekijäkokouksessa toukokuussa vieraillut Lindsay Brown antoi vaaleihin liittyen opettavan esimerkin Britanniasta. Lausannen liikkeen kansainvälisenä johtajanakin palvellut Brown kertoi, että anglikaanikirkossa liberaalit seurakunnat kuihtuvat, evankeliumikeskeiset kasvavat. Jälkimmäisten pastoreilla ja vapaaehtoisilla vastuunkantajilla on kädet täynnä työtä, eivätkä he ehdi ja jaksa lähteä kirkollisiin luottamustehtäviin. Liberaaleilla sen sijaan on aikaa, he menevät. Tuloksena on, että anglikaanikirkossa liberaalit päättävät ja Raamattuun luottavat tekevät työn.

Kesä sentään on kaikilla. Lomakausi muistuttaa luomistyön huippukohdasta: Jumala loi levon. Ei päästäkseen eroon luomistyöstään vaan nauttiakseen luomastaan ja osallisuudesta siihen. Siksi lepo ei meillekään ole taukoa tehtävien välissä vaan osa ihmisyyttä. Joka lepää, ottaa elämäntehtävänsä tosissaan. Kaikki alkaa aamukahvista pihakoivun alla. Pilvettömänä päivänä lähes satavuotiaan puuvanhuksen suojassa on helppo ajatella paratiisia. Vähentää vain hyttyset ja paarmat eikä etsi koivusta hedelmiä – ja aika lähellä ollaan.

Virkistävää kesää kaikille!

pekka.makipaa@kylvaja.fi

PS Lähetyksen kesäpäivillä pitämäni Valmiina lähtöön -ajankohtaiskatsaus on luettavissa Kylväjä-blogista www.kylvajablogi.fi.