Olen antanut itseni ymmärtää

Minut itseni kanssa. Itsensä rakastamisen ilosanomaa julistavat mainostaulut ohjaavat leivänhakuun lähtenyttä kansalaista peremmälle markettitemppeliin. Voiko epäpyhän kolminaisuuden Me, myself and I -kulttia enää osuvammin ilmaista: minut itseni kanssa?

Usein todettu fakta on, että maallistuneissa länsimaissa kristinuskon vaikutus ja kristittyjen määrä on vähenemässä, muilla mantereilla kohdataan kasvua ja kukoistusta. Ihmisten avoimuus evankeliumin sanomalle on todellakin erilaista eri kulttuuripiireissä. Jokaisella kulttuurilla on epäjumalansa. Ne, joita katsomme ja sydämessä ajattelemme: tuon myötä elämälläni on merkitystä, minulla on arvoa, tunnen olevani turvassa.

On sanottu, että meidän länsimaisten kristittyjen ongelma on se, että emme tunnista epäjumaliamme ja siksi emme myöskään sanoudu niistä irti. Yleisin ja vaikeimmin tunnistettava on kaikkien idolsien äiti eli itse minä. Se mahdollistaa elämisen jatkuvassa itsepetoksessa, jossa todellisuutta tulkitaan omien halujen ja toiveiden mukaisesti.

Sen avulla kristitty saarnamies selittää itselleen ja seurakunnalleen, miksi sille lahjoitettuja varoja tulee käyttää hänen ylelliseen lomaansa tai yksityislentokoneeseensa, ja uskova saa luvan jättää aviopuolisonsa ja rakastua toiseen. Sen avulla voin myös uskoa, että Jumala ei kutsu minua lähetystyöhön Afrikkaan, ja jos kutsuisi, epäilemättä lähtisin – tai ainakin harkitsisin.

Jos todella haluamme ymmärtää itseämme ja yhteiskuntamme hengellistä huonovointisuutta, on Jumalan paljastettava epäjumalamme. On luotettava hänen sitä tarkoitusta varten antamaansa työkaluun: lakiin, joka on tiivistetty kymmeneen käskyyn. Ensimmäinen käsky on avain kaikkiin muihin. Epäjumalanpalvelus on kaiken synnin alkusyy ja jokaisen ihmisen ongelma. Kristityt ja kirkot kamppailevat samojen epäjumalien kanssa kuin muutkin.

C.S. Lewis pohtii ihmisen minän salaisuutta Tätä on kristinusko -kirjansa viimeisillä sivuilla: On turha yrittää olla oma itsensä ilman Jeesusta. Mitä enemmän vastustan häntä ja yritän elää riippumattomana, sitä enemmän joudun perintötekijöideni, saamani kasvatuksen, ympäristöni ja luonnollisten halujeni määräysvaltaan. Niistä, mitä sanon omiksi toiveikseni, tulee vain haluja, jotka oma elimistöni sanelee tai toisten ihmisten ajatukset panevat päähäni tai jopa paholainen minussa herättää. Mikään, mitä et ole antanut pois, ei koskaan ole todella omaasi. Mikään sinussa, mikä ei ole kuollut, ei koskaan voi herätä kuolleista. Etsi omaasi, ja löydät ajan mittaan vain vihaa, yksinäisyyttä, epätoivoa, raivoa, tuhoa ja rappiota. Etsi Kristusta, ja löydät hänet, ja hänen kanssaan kaiken muunkin.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!” (Room. 7:24–25)