Kammion kätköistä

Tiesitkö, että Kylväjän toimistolla Tikkurilassa on aarrekammio? Jotkut kutsuvat sitä proosallisesti arkistoksi. Sen jalokivikokoelma on kätketty pieniin pahvilaatikoihin. Niihin on niputettu kaikki kunkin lähetystyöntekijän lähettämät ystäväkirjeet.

Hammaslääkäri Liisa Häkkinen (1936–2019) kirjoitti vuosina 1970–2006 yhteensä 136 kiertokirjettä elämästään ja kokemuksistaan Keski-Aasiassa. Niistä piirtyvä huikea 36 vuoden matka alkoi vuoristossa Viiden veden kylässä ja lähiseudulla sijainneella terveysasemalla, jossa Liisa vastasi toimistosta, talou­desta, tavaratilauksista, lentokentän aukiolosta (rekrytoimalla lumilapiomiehiä), yhteiskuntasuhteista ynnä muusta.

Vuosien varrella hän palveli hammaslääkärinä, kyläyhteisön kehittäjänä ja projektijohtajana sekä kielikoulun opettajana, missä milloinkin eniten tarvittiin. Tärkeintä olivat paikalliset ihmiset, erityisesti keskustelut ”puhtaan tien kulkijoiden” kanssa. Liisa raportoi onnistuneen yhteisönkehitysprojektin tuloksista näin:

– Mitä siis saimme aikaan viime vuonna? Ei mitään erikoista. Jos jotain saimme tehdyksi, ei siitä kannattaisi pitää ääntä. Olemme vain tehneet velvollisuutemme.

Toisella tavallakin olisi voinut raportoida. Luulen, että tuloksista tärkein oli kuitenkin se jälki, jonka hän jätti paikallisten ihmisten sydämiin. Kun Liisa eläkkeellä ollessaan vielä kävi lyhyellä työjaksolla pohjoiskaupungissa, hänen toivottiin jäävän.

– Sanoin olevani vanha, mutta he sanoivat, ettei minun tarvitse tehdä työtä, kunhan olisin siellä.

On hyvin puhuttelevaa saada yhdeltä istumalta kuva Jumalan kutsuun vastanneen ihmisen elämäntyöstä. Kiitos Kylväjän ahkerien vapaaehtoisten se onnistuu avaamalla aarrekammiosta sopiva pahvilaatikko ja kirjenippu. Uusimmasta Kylväjä-lehdestä saa sopivasti esimakua: Keski-Aasian- ja Japanin-työmme veteraanit kuvaavat 50-vuotisen puurtamisen ja vaivannäön hedelmiä.

Kammioon päätyvät myös järjestön vuosikertomukset. Mitä siis saimme aikaan viime vuonna? Painoon lähdössä oleva raportti kertoo, että avasimme uuden työkohteen Itä-Aasiassa. Viisi työntekijäämme toimii nyt kiinankielisessä yliopistomaailmassa. Solmimme sopimuksen pakolaistyöstä kreikkalaisen Crossroads-järjestön kanssa. Kaukasiassa toteutuivat työmme yhteydessä ensimmäiset kasteet. Jakutskissa syntynyt kotiseurakunta sai julkisen rekisteröinnin toiminnalleen. Paljon muutakin tapahtui, Jumalan armosta. Kirkkauteen ylennetty työtoverimme muistuttaa: olemme vain tehneet velvollisuutemme.

Velvollisuuksiin kuuluu vastata, kun kutsutaan. Olin iloisen helpottunut ja huojentunut, kun Taneli Skyttä vastasi myöntävästi hallituksen kutsuun määräaikaisen lähetysjohtajan pestiin. Kuten edeltäjänsä, hänkin saa kokea, että voimat annetaan päiväksi kerrallaan ja että esirukouksilla on ihmeellinen kantovoima. Jätämme Tanelin ja perheen esirukouksiinne.

pekka.makipaa@kylvaja.fi

”Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan ja kalleudet kätköistään, jotta oppisit tietämään, että se, joka sinua nimeltä kutsuu, olen minä, Herra, Israelin Jumala.” (Jes. 45:3)