Anteliaisuuden paradoksi

Jos haluat olla onnellinen tunnin, ota päiväunet, jos päivän, mene kalastamaan, jos kuukauden, mene naimisiin, jos vuoden, peri iso omaisuus, jos eliniän, auta jotakuta toista. Näin opettaa kiinalainen viisas, Kungfutse.

Asiasta on myös tuoreempaa tutkittua tietoa. Ihmiset, jotka antavat aikaansa, rahaansa ja energiaansa toisten hyvinvoinnin eteen, parantavat omaa hyvinvointiaan. Tämä on kirjan Anteliaisuuden paradoksi (The Paradox of Generosity, 2014) pääviesti. Tutkimustulos sisältää kaksi kiteytystä: ensinnäkin anteliaisuus, joka määritellään hyvien asioiden antamiseksi vapaaehtoisesti pois itseltä toisille, tekee hyvää antajalle. Nurinkurisuus on siinä, että mitä enemmän antaa, sitä paremmin voi. Anteliaisuus on kulttuurisesti kestävä elämäntapa riippumatta ihmisen elintasosta, rikkaudesta tai köyhyydestä. Toinen paradoksi on se, että hyödyistä huolimatta suhteellisen harvat ovat erityisen anteliaita.

Raamatun valossa tutkimus ei sisällä mitään yllättävää. Totuuden ymmärtäminen ei meille yleensä ole ongelma, vaikeampaa on ojentautua sen mukaan. Tiedämmehän, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa” (Ap.t. 20:35) ja ”joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 10:39). Pohtiessaan sitä, miksi hyödyistä huolimatta harvat valitsevat anteliaan elämäntavan, tutkijat esittävät, että se edellyttää ”syvällistä eksistentiaalisten kysymysten kohtaamista ja vaikealta näyttävien päätösten tekemistä”. Joku voisi ajatella, että yliopistotutkijat puhuvat uskoontulosta.

Anteliaisuutta ei voi välineellistää, eikä se ole kauppatavaraa. Kristillisillä tv-kanavilla voi kyllä kohdata saalistajia, jotka puhuvat ”siemenrahasta”, jonka lähettäminen hyvään tarkoitukseen tuottaa antajalle suuren siunauksen. Heille Jumalan siunaus on kuin hedelmäpelikone, johon laitetut lantit ”moninkertaistavat siemenen” – ja jos ei niin käy, et pelannut riittävän isoilla panoksilla.

Apostoli Paavalin mukaan kristityn anteliaisuudessa onkin kyse hedelmistä, nimittäin vanhurskauden hedelmistä. (2. Kor. 9:10, Kr -38) Evankeliumin osallisuus ja siitä syntynyt ilo ja kiitollisuus ovat antamisen syvimpiä vaikuttimia. Anteliaisuudeksi käännetty sana Uudessa testamentissa tarkoittaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Sitä kuvastaa se, että köyhät makedonialaiset kokivat Paavalin järjestämään keräykseen ja yhteiseen työhön mukaan pääsemisen ”armona” ja ”suosionosoituksena”. Jerusalemin nälkää näkeville sisarille ja veljille tarkoitettu keräyksen tuotto oli Paavalille puolestaan makedonialaisten uskon hedelmä: ”kun olen heille tämän hedelmän perille vienyt” (Room. 15:28, Kr-38).

Tämän lehden kannessa on avolavallinen hedelmiä, Etiopian birrejä. Kuva on Mekane Yesus -kirkon kaakkoisimman hiippakunnan avajaisjuhlassa maaliskuussa 2017 kannetusta kolehdista.

Olemme Kylväjässä etuoikeutettuja ja kiitollisia saadessamme kantaa teidän vanhurskautenne hedelmiä lähimmäistemme hyväksi.