Kohti uusia tulevaisuuden kuvia

Kesäni paras viikko oli telttaleiri Välimeren rannalla. Koolla oli miehiä monesta eri maasta, suurin osa pakolaisia. Pelasimme jalkapalloa, uimme ja tutkimme Raamattua. Yhtenä päivänä pienryhmän jälkeen iranilainen kaverini, joka oli muutamaa päivää aiemmin vapautunut vankilasta, esitti minulle kysymyksen Vanhasta testamentista. Jouduin toteamaan, että valitettavasti en osaa siihen vastata. Hänen reaktionsa jäi mieleen: ”Ei se mitään, Taneli. Tiedät ihan riittävästi meille. Sitä paitsi ihmiset, jotka tietävät kaiken, ovat vaarallisia.”

Kulunut vuosi pakolaisten parissa muistutti minua kahdesta asiasta: Globaali muuttoliike jatkuu, vaikka Suomessa on toistaiseksi ollut hiljaisempaa. Samalla sain todistaa, miten evankeliumissa on edelleen voimaa ja vetovoimaa. Meidän ei pidä vähätellä sitä tietoa, joka meillä Pohjolassa monen mielestä on jo eilisen uutinen. Siellä, missä ihmiset saavat ensimmäistä kertaa kuulla rakastavasta ja lunastavasta Luojasta, tapahtuu kummia: Jumalan valtakunnan rajalle syntyy ruuhkaa, kun valo vetää puoleensa.
Vaikka kiusaus olisi suuri, emme voi jäädä vain katselemaan kuluneen kesän kännykkäkuvia. Menneessä on paljon, mistä kiittää. Mutta se, minkä tiedämme oikeaksi, velvoittaa meidät pysymään liikkeellä ja uudistumaan. Pimeyden lisääntyminen ja lyhenevä päivä on otettava huomioon orientoituessamme tulevaan. Toisaalta innostuksemme tai ahdistuksemme ei saisi johtaa hätäilyyn, jossa vauhti ja muutokset pohjautuvat ristiriitaisiin motiiveihimme johdatuksen sijaan. Palavasta lähetysinnosta tunnetun herrnhutilaisuuden isän kreivi Zinzendorfin tavoin meidän kannattaa varoa sitä, ettei ”palvelija kiiruhtaisi Herransa edelle”. Hänen mukaansa ”Vapahtaja osaa tämänkin työn [evankeliumin julistamisen] suorittaa paremmin kuin yksikään ihminen.”

Epävarma tulevaisuus aikaansaa pelkoa. Vuosia lentopelosta kärsineenä voin kertoa, että kämmenten hikoilusta ei ole kuitenkaan mitään apua. Silloin on mahdotonta sekä levätä että tehdä töitä. Kertakaikkisen avuttomuuden tunteen vallassa voi vain rukoilla. Toisaalta muuta tietä todelliseen, pelkoja kohti käyvään rohkeuteen ei ole olemassakaan. Tällaiselle Jumalan avuksi huutamiselle on nyt kysyntää erilaisten ilmavirtausten risteyksessä. Rohkeuden lisäksi tarvitsemme viisautta, jotta näkisimme vaivaa ja hikoilisimme oikeiden asioiden puolesta. Pienuutemme ei tulisi olla tekosyy, jolla välttelemme vastuitamme, eikä kokemuksemme ja osaamisemme saisi johtaa luotaan työntävään kaikkitietävyyteen.

Lähetysyhdistys Kylväjässä alamme valmistella uutta toiminnan suuntaa. On etuoikeus jatkaa kokonaisvaltaista työtä kokonaisvaltaisesti rikki olevassa maailmassa. Jumalan valtakunnan rajalla tilanne ei parane valvontaa lisäämällä vaan vastuita jakamalla, niin oman organisaation sisällä kuin osana suurta kansainvälistä Jeesuksen todistajien joukkoa. Voisitko rukoilla, että Kylväjässä tietäisimme, mitkä ovat juuri meille tarkoitetut tehtävät tuleviksi vuosiksi? Ja jos sinulla on samanlaisia lahjoja kuin isaskarilaisilla, jotka ”ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati, ja mikä oli hyväksi” (1. Aikakirja 12: 33), otathan yhteyttä!

taneli.skytta@kylvaja.fi