Päivän rukous

“Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa
eikä villieläimiä ja karjaeläimiä,
jotka olivat arkissa hänen mukanaan,
vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli,
ja vedet lakkasivat nousemasta.
Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat,
ja sade taukosi.” (1. Moos. 8:1–2)

Herra, kiitos siitä,
että niin kuin et unohtanut Nooa,
et unohda meitäkäään.

Sillä hetkellä, kun sanotaan,
ettet unohtanut,
panit tuulen puhaltamaan
ja vedet lakkasivat nousemasta.
Vesilähteetkin sulkeutuivat.
Kuitenkin se tarkoitti vasta sitä,
että vesi lakkasi nousemasta,
vedenpinnan laskuun oli vielä aikaa.

Herra, kun omissa vaikeissa asioissamme
muistat meitä
ja vedenpinta lakkaa nousemasta,
auta meitä, että huomaisimme sen.
Odotamme niin helposti,
että maan pitäisi kuivua saman tien,
mutta Sinun työsi onkin usein pitkä prosessi.
Ensin vedenpinta lakkaa nousemasta,
sitten vasta kääntyy laskuun.
Anna meille luottamusta ja kärsivällisyyttä odottaa,
niin kuin Nooa arkissaan.

Kiitos, että Sinulla on kaikki valta,
valtamerienkin vesimassojen yli.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari