Päivän rukous

Omenapuu pudottaa omenoita.
Viime yönä 12, sitä edellisenä 14,
päivän aikana pari tusinaa.
Raskaiden hedelmien painosta
maata viistäneet oksat
tuntuvat huokaisevan ja nousevan
jokaisen omenan tippumisen jälkeen
pykälän verran ylöspäin,
kohti omaa paikkaansa.

Herra, katson ihmetellen tuota puuta,
painavaa satoa kantavaa.
Samoinko se on meillä ihmisillä,
Sinuun oksastetuilla,
kun kannamme hedelmää?
Hedelmien ollessa raskaimmillaan
oksamme viistävät maata,
kestävät juuri ja juuri
taittumatta ja repeämättä
niin kuin tuon omenapuun oksat,
huolella leikatut ja keväällä painojen avulla koulutetut
raskasta taakkaa kantamaan.

Herra, tämänkö takia sinä asetat
meihinkin välillä ylimääräisiltä tuntuvia painoja,
jotta aikanaan,
kun saamme kantaa runsasta satoa,
kestäisimme sen?

Käykö meille samoin,
että kun hedelmät ovat kypsiä ja tipahtelevat,
mekin saamme huokaista,
ja nousta takaisin omalle tutulle paikallemme
vapaina ylimääräisistä kantamuksista?

© Outi Rajala