Päivän rukous

Ella soitti äsken.
Niiden äiti lupasi viedä meidät aamulla Majakalle.
Lähdetään jo kasilta,
kiva hei lomalla,
mut ei se haittaa,
me kun ollaan siellä isosina.
Se on aika jees.
Vähän siistii, kun ne leiriläiset
katsoo meitä ylöspäin,
ja saadaan esittää kaikki sketsejä iltaohjelmissa.

Mut ei se pointti siinä oo.
Kyl mä ihan oikeesti oon näitä asioita miettiny.
Viime kesänä meidän oma leiri oli ihan paras.
Kaikkien aikojen paras ripari.
Aurinko paistoi, jätkät oli komeita, oli hubaa
ja tykkäsin mä niistä tunneistakin.
Varsinkin, jos saatiin tehdä itsekin jotain,
ei vain kuunnella,
niin kuin aika usein saatiinkin.
Iltaohjelmat oli ihan sikamageita.
Hartauksissa rupes usein melkein itkettämään.

Rakas Taivaan Isä,
tai mikskä sua pitäiskään sanoa,
Jumala siellä jossain Taivaassa,
ky mä uskon suhun.
Välillä rukoilenkin, niin kuin nytkin.
En mä kaikkia näitä asioita vielä tiedä,
mut kyl mä suhun uskon.
Ja haluaisin, et ne leiriläisetkin haluis uskoa.
Tuuthan sä meidän kanssa Majakalle?
Mä ainakin tarviin sun apua siellä.
Mä en osaa rukoilla mitenkään hienosti,
mut kuulethan sä, kun mä rukoilen näin?

 

© Outi Rajala