Päivän rukous

Nyt kuinka kiittäisimme,
oi Herra, armosta
ja kuinka näkisimme
sen kyllin suurena!
Ei armon avaruutta
voi koskaan ymmärtää,
ei suurta rakkautta
voi sydän käsittää.

 

Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!

 

Virsi 186: 1, 6

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984.