Päivän rukous

Paras ystäväni,
kiitos että sain käydä pyhäkoulua pienenä.
Oli joku, joka vei minut sinne,
ja oli joku, joka opetti minua.
Kasvoin tuntemaan Sinut,
josta tuli paras ystäväni.

Vuodet näyttivät, että päivä päivältä
tarvitsen Sinua enemmän, kuin ymmärsinkään
silloin, kun olit kaunis kiharapää valkeassa mekossasi.

Vuodet näyttivät, että ihminen ihmiseltä
kohtaamiset muuttivat kuvaani Sinusta,
kasvoit silmissäni yhdeksi heistä,
joissa näin Sinut.

Toisinaan istuit yksin, sivussa, vailla seuraa.
Näin Sinut väkijoukossakin,
vaikutit jotenkin eksyneeltä.
Taisit kaivata rauhaa,
yksinäistä hetkeä, Isääsi, Sinäkin?

Kaipauksen jaamme yhä,
se yhdistää meitä ja noita muita,
heitäkin, joilta pyhäkoulussa saadut pohjat tuntemiseesi puuttuvat.
Ehkä elämä vielä ehtii tutustuttaa Sinua heihin?

Vai onko se minun tehtäväni, sittenkin minun?
Siltä tuntui vuosia sitten, kun kutsuit seuraasi.
”Antakaa te heille syödä,” Sinä valtuutit.

Uudista kutsu, Vapahtaja, tee työsi minussa tänään.
Aamen.

© Marjaana Kotilainen