Päivän rukous

Herra, katselin masentunutta
työtoveriani, 
kulki kumarassa, väisti katsetta,
istui erillään muista.

Hätäännyin. Eikö hän enää muista,
kuinka suuren lahjan on saanut, 
kuinka ihmeellisessä seurassa saa elää –
enkä nyt tarkoita työyhteisömme auvoa.

Hän on Sinun silmäteräsi, rakastamasi.
Mikä sai hänet unohtamaan sen?
Vai eikö se riitäkään voimaksi, jos mikään 
arjessa, mielessä, tässä ja nyt ei sitä tue?

Onko evankeliumi aina elettävä todeksi
ihmisen sylinä, lohtuna läheltä, 
yksittäispakattuna elämänvoimana,
elossa pitäjänä hetki hetkeltä, loppuun asti?

Vie minut lähemmäksi sitä surua, ikävää,
osattomuutta tai pimeää, joka siirtää
Sinut hänen ulottuviltaan, Herra.
Käytä minua, jos Sinulla ei muita tähän hätään ole.
Aamen.

© Marjaana Kotilainen