Psalmi 1

Rakastetuimpia Raamatun kirjoja

Psalmit ovat Raamatun rakastetuimpia ja luetuimpia kirjoja. Monet kristityt eivät luekaan Van­hasta testamentista juuri muuta kuin psalmeja. Psalmeista löydämmekin monet uskomme ydintotuudet. Niiden äärellä Jumalan lapset ovat saaneet oikeita sanoja sydämensä iloille ja suruille ja ammentaneet luottamusta Herraan.

Vanhat viisaat neuvoivat lukemaan psalmeja mietiskellen ja et­sien kustakin edes yhden puhuttelevan jakeen. ”Syö sinä yksinkertaisesti leipää, sellaisena kuin se on edessäsi, äläkä siitä huoli, jos siellä täällä tapaat myllystä tarttuneen hiekkajyväsen” (Bengel).

Psalmit alkavat elää usein vasta silloin, kun jossakin kriisivaiheessamme jonkin psalmin säe koskettaa syvältä: Tuossahan sanotaan jotain sellaista, jota itsekin koemme  ja jota emme ole osanneet pukea sanoiksi. Kuinka ihmeellistä onkaan, että Jumalan ihmiset ovat ennenkin kokeneet samaa kuin me! Emme sittenkään ole yksin ahdistuksissamme emmekä harhassa kokiessamme rajuja kielteisiä tunteita. Jumala ymmärtää tuskaamme.

”Tässä kirjassa näet kuvattuna ihmisen koko elämän, sielun tunnelmat ja ajatusten liikkeet. Jos tunnet katumusta, jos ahdistukset ja kiusaukset ovat sinua kohdanneet, jos olet kärsinyt vaivaa tai joutunut hätään, kaikkiin tapauksiin saat tästä kirjasta opetusta. Psalmit antavat sinulle sanat, joilla voit esittää asiasi Jumalalle” (Athanasios).

Psalmeissa kuvastuvat Jumalan kansan vaiheet: Välillä olemme Abrahamin seurassa, sitten taas Egyptistä lähtö ja vaellus opettaa luottamusta Jumalaan. Monien psalmien otsikko viittaa Israelin suurimpaan runoilijaan, Daavidiin, ja hänen vai­­keisiin elämänvaiheisiinsa. Leimaa-antavana piirteenä on jatkuva kamppailu uskon ja epäuskon, rakkauden ja vihan välillä sekä ilon ja ahdistuksen samanaikaisuus. Jumalan kansan vaellus ei ole ollut koskaan helppoa.

Ei ole tärkeää tietää, milloin Psalmit ovat syntyneet tai kuka ne on kirjoittanut. Tärkeintä on, että Pyhä Henki näiden säkeitten avulla synnyttää ja vahvistaa uskoamme, niin että osaamme Daavidin tavoin Hengen innoittamina kutsua Jeesusta Herraksemme (Matt 22:43).

Jo ensimmäinen psalmi menee suoraan asiaan. Se asettaa eteemme kaksi tietä. Toista tietä vaeltavat jumalattomat, syntiset ja pilkkaajat (Ps. 1:1), toista taas Herran sanaa rakastavat, siitä iloitsevat ja sitä tutkivat (1:2). Edellisellä tiellä vaeltavat ovat kuin tuulten ajamat akanat, he joutuvat tuomiolle ja tie päättyy tuhoon (1:4,5,6). Jälkimmäisellä vaeltava näkee aikanaan, ettei hänen elämänsä lakastu, kuihdu, vaan tuottaa sadon, sillä Herra tuntee ja ohjaa häntä (1:3,6).  Psalmi kysyy, kummalla tiellä olen. Olenko vanhurskas ja autuas (1:1, KR 38) vai päättyykö tieni tuhoon?

Olavi Peltola