Psalmi 32

Elämäni tärkein asia

Herran tekemistä ihmeteoista kaikkein valtavin on se, että hän on antanut kaikki syntini anteeksi. Siinä on taivaan portti ja autuus (32:1). Siksi uskallan avata pahan sydämeni Herralle (32:2).

En ole osannut enkä edes halunnut etsiä Herraa syntien anteeksiantamuksessa. Se on tuntunut liian yksinkertaiselta ja helpolta. Olen halunnut jotain enemmän ja suurempaa. Olen komentanut sinua ja silloin kätesi on painanut minua raskaana ja elämänhaluni on alkanut haihtua niin kuin kosteus kesän helteessä (32:4). En voi lähestyä sinua muuta kuin syntisenä ihmisenä. Kaikki, mitä olen ja teen, tarvitsee anteeksiantamusta! Ainoa tunnustukseni edessäsi on publikaanin tunnustus, ja sinä annat anteeksi pahat tekoni, otat pois syntieni taakan (32:5). Ihmeellistä!

Monenlaiset tuskat ja ahdistukset jatkuvat. Ne kuuluvat synnin turmelemaan ajalliseen elämään. Niiden keskellä olen autuas, onnellinen, koska sinä, Herra, peität syntini ja pyyhit ne pois. Sinä et lue viakseni pahoja tekojani, vaikka teen niitä jatkuvasti (32:1,2).

Kaatukoot päälleni millaiset ahdistukset ja tulva-aallot tahansa, en huku (32:6). Sinä olet turvapaikkani. Sinua ei mikään voi voittaa. Sinä autat ja pelastat (32:7). Saan elää syntieni anteeksiantamuksessa. Elän siksi jo nyt autuaana taivaallisissa. Mikään ei voi erottaa tästä Jumalan rakkaudesta.

Nyt tiedän, missä on oikea tie. Se on siinä, että sinun katseesi seuraa minua ja sinä pyyhit syntini pois (32:8,1). Joudun usein edessäsi tunnustamaan, että olen ollut kuin järjetön eläin. Minuakin on täytynyt ahdistuksilla ja kurituksilla hillitä. Suostun vaikeasti ohjattavaksesi (32:9). Kuinka usein sinun onkaan pitänyt lujin käsin vyöttää ja viedä, minne en ole omapäisyydessäni tahtonut (Joh. 21:18). Häpeän kiukutteluani! Kuitenkin armosi on ympäröinyt joka hetki eikä sinun vihasi, jonka kyllä olisin ansainnut (32:10).

Siksi en voi muuta kuin opetella iloitsemaan uskollisuudestasi ja hyvyydestäsi ja kiittämään siitä, että sinä olet ollut kärsivällinen minua kohtaan (32:11). Olet antanut kaiken anteeksi ja hoitanut omanasi. Ihmeellistä!

Olavi Peltola