Psalmi 35

Vastustusten keskellä kiitän

Daavid oli johtavassa asemassa. Huipulla aina tulee. Siellä joutuu kokemaan, että kaikki eivät pidä tavastani johtaa eivätkä minusta ihmisenä. On niitä,  jotka jatkuvasti panevat kapuloita rattaisiin ja taistelevat kaataakseen minut.

Voimme myös tavallisina ihmisinä kokea, että on asioita, jotka psalmin sanoin ”minua vastaan taistelevat” (35:1). Kaikki ei mennytkään elämässäni hyvin, vaan ”minun kävi huonosti” (35:15). Olemme kohdanneet vaikeuksia ja ihmisiä, jotka tuntuvat musertavan meidät.

Psalmi 35  on raju ja rehellinen ahdistuneen sydämen purkaus Herran edessä.  Rukoilija ei enää jaksa kestää niitä vastuksia, joita elämä on tuonut hänen tielleen. Hän ei kestä niitä hankalia ihmisiä, jotka tekevät hänen elämästään vaikean – suorastaan maanpäällisen pikkuhelvetin!

Vaikka olemme kohdanneet vastustusta ja vaikeita ihmisiä, emme varmaankaan ole uskaltaneet rukoilla Daavidin tavoin, että Herra tuomitsisi, tarttuisi aseisiin, kävisi vihollisiamme kohti, taistelisi puolestamme ja että Herran enkeli ajaisi heidät pois (37:5-6). Olemme kyllä rukoilleet, että Herra valvoisi oikeuttamme ja puolustaisi asiaamme (35:23).

Emme ole uskaltaneet sanoa Herran edessä, että ilman omaa syytämme nämä asiat ovat vastuksinamme ja nuo ihmiset vihaavat ja ovat kaivaneet pyydyskuoppia (35:7).

Varmaankin olemme kokeneet vaikeitten asioittemme kanssa olevamme yksin (35:12). Olemme rukoilleet: ”Kuule pyyntöni, auta minua!” ”Tule avukseni!” (35:3,2). Olemme pukeneet sydämemme tunnot sanoihin: ”Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana. Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani” (35:22-23).

Kaiken vaikean keskellä säilyköön luottamus siihen, että vielä kerran ”minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan” (35:9). Toivon mukaan voimme sydänjuuriamme myöten sanoa, ettei ole ketään Herran kaltaista, joka köyhän ja avuttoman vapauttaa ja heikon pelastaa (35:10).

Kunpa suumme julistaisi päivästä päivään Herran uskollisuutta ja siitä kiittäisi häntä (37:28).

Olavi Peltola