Psalmi 51

Yhä syvempi synnintunto

Olemme todellista Jumalan tuntemista ja sydämen uskoa kuvaavan psalmin edessä! Se on eräs koskettavimmista psalmeista. Kunpa sen sanat olisivat meidänkin sanojamme!

Psalmin otsikko (51:1-2) saattaa hämätä meidät luulemaan, että  sanat kuuluvat  vain sellaiselle uskovalle, joka on langennut räikeään julkisyntiin kuten Daavid. Mutta koimmepa itsemme millaiseksi tahansa, voimme lähestyä pyhää Jumalaa vain tunnustamalla: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden” (51:3). Tämä rukous kestää läpi koko ajallisen elämämme, sillä olemme jo syntyessämme syntisiä ja synnin alaisia (51:7). Olemme monella tavalla syyllistyneet rikoksiin Jumalaa vastaan ja langenneet (51:4-5). Olemme toimineet vastoin Jumalan tahtoa (51:6), vaikka olemmekin usein rukoilleet Jeesuksen opettamina: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Daavid näkee, että hänen syntinsä on nimenomaan syntiä Jumalaa vastaan ja pahaa Jumalan silmissä (51:6 KR 38). Olihan hänen lankeemuksensa pahaa myös ihmisten silmissä. Nyt hänen synnin lumoama ja itsevarma sydämensä oli alkanut särkyä ja murtua Jumalan edessä (51:19, KR 38). Valitettavasti meidän sydämemme Jumalan edessä on liian usein kuin särkymätön kivi. Jumalan lähettämät Natanit eivät ole saaneet puhutella meitä (51:2). Jumalan sana ja Henki eivät ole päässeet paljastamaan itsestämme totuutta salatuimpaan saakka (51:8, KR 38). Ehkä emme olisi sitä kestäneet.

Daavid oli kuitenkin syvästi oppinut tuntemaan Jumalan mielenlaadun. Siksi hän rohkeni kauhistuttavista synneistään huolimatta pyytää armollista Jumalaa antamaan anteeksi (51:4), kääntämään katseensa pois hänen synneistään ja pyyhkimään kaikki hänen pahat tekonsa (51:11). Hän uskaltaa pyytää puhdasta sydäntä, uudistumista, vahvaa henkeä (51:12), jopa pelastuksen riemua ja iloa Herran seuraamisessa (51:14). Ehkä kaikkein rohkein oli Daavidin pyyntö: ”Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata” (51:13-14). Mekin saamme tänään rukoilla juuri tuon Daavidin rukouksen!

Olavi Peltola