Psalmi 71

Vanhuksen rukous

Jokainen vanhenee.

Toivon mukaan eräät tämän psalmin sydänäänet ovat tulleet tutuiksi jo paljon ennen kuin tiedostamme oman vanhenemisemme. Toivon mukaan uskomme keskukseksi on tullut se Jumalan vanhurskaus, joka lunastaa, vapahtaa ja pelastaa (71:2). Siihen voimme aina turvata (71:1).

Toivon mukaan olemme myös oppineet, että Jumalan vanhurskaus tulee omaksemme uskoessamme Jeesukseen Kristukseen (Room. 3:22). Oma vanhurskautemme, oma hyvyytemme on kuin tahrainen riepu (Jes 64:5). Vain Jeesuksen vanhurskaus pelastaa ja siihen kätkeytyneenä olemme kallion ja vuorilinnan suojassa (71:3).

Toivon mukaan olemme myös säilyttäneet pyhän arkuuden ja pelon vanhurskaan Jumalan edessä. Siksi emme voi olla rukoilematta: ”Älä milloinkaan hylkää minua” (71:1,9,18). Ehkä olemme psalmistan tavoin kokeneet ”vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja” (71:20) ja voimiemme uupumista (71:9). Ehkä olemme myös kokeneet pahojen käsien voimaa, sortajien valtaa, jopa vihaista vainoamista ja ahdistamista (71:4,10,13). Ehkä emme ole halunneet nimittää vastustusta näin jyrkillä sanoilla.

Varmasti elämässämme on ollut tilanteita, jolloin olemme sydämestämme pyytäneet: ”Auta minua”, ”ole minulle kallio.” Ehkä olemme piankin pystyneet myös luottavaisesti sanomaan: ”Sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani” (71:2,3). ”Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani” (71:5). ”Syvyyksistä sinä minut nostat” (71:20).

Toivon mukaan sydämemme uskoo Jumalan, sen ainoan, kätten mahtiin ja tekojen suuruuteen. Ne ovat luomisen ja ylläpitämisen voimatekoja. Hän on antanut kaikille, myös minulle, elämän ja ylläpitänyt sitä tähän asti. ”Jumala, kuka on sinun vertaisesi” (71:19).

Aina en ole huomannut, kuinka uskollinen Jumala onkaan ollut hyvyydessään minua kohtaan ja kuinka runsas hänen apunsa, niin runsas, etten sen mittaa ja määrää edes tajua (71:15). Ennen kaikkea ”minä laulan sinulle kiitosta”, koska ”sinä lunastit minut” (71:23). Kun sinä lunastit minut, silloin sinä myös minut pelastit. Totisesti minulla on lakkaamatta syytä kiittää ja kertoa Jumalan lunastavasta vanhurskaudesta (71:24).

Olavi Peltola