Psalmit 11–16

Voimallisin rukous maailmassa

Nykyisessä henkivaltojen taistelussa saatamme kokea, kuinka kaikki hyvän elämän perustukset revitään (Ps. 11:3) ja turmelus saa vallan (12:9). Finanssikriisien maailmassa pitää paikkansa: ”Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken. Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä” (12:2-3).

Olisihan suuremoista, jos löytyisi sellaisia ihmisiä, jotka elävät Psalmin 15 luettelemien kahdentoista hyveen mukaisesti. Mutta kun Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin ja tutkii onko ketään, joka etsii Jumalaa, silloin hän näkee, että kaikki ovat luopuneet hänestä ja ovat kelvottomia. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään (14:2-3).

Yksikään ihminen ei voi olla vanhurskas Jumalan edessä oman itsensä, omien tekojensa tai ansioittensa tähden.  Uuden testamentin kristittyinä tiedämme, että vanhurskaita ovat vain ne, jotka uskovat Jumalan armoon ja ovat pukeutuneet Kristukselta saatuun lahjavanhurskauteen. Tällainen ihminen voi iloita Herra avusta (13:6). Tosin tulee hetkiä, jolloin sydän tuskaisena kysyy: ”Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?” ”Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!” (13:2-4).

Lopulta ihmisen rukoukseksi jää vain kaksi sanaa: ”Auta, Herra!” (12:2). Nuo kaksi sanaa ovatkin voimallisin rukous maan päällä. Herran seitsenkertaisesti puhdistettu sana lupaa: ”Minä tuon avun ja pelastan” (12:6,7). ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua” (50:15, KR 38). Totisesti Herra tuo pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee (12:6).

Kun turvaudumme Herra armoon, voimme sydämestämme tunnustaa Daavidin runon (Ps. 16) mukaisesti: ”Sinuun, Herra, minä turvaan ja sinä pidät minusta huolen. Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän. Sinä olet osoittanut minulle ihmeellistä rakkauttasi. Sinä olet minun perintöosani ja koko elämäni on sinun kädessäsi. Kun pysyn sinua lähellä, en horju, vaan sydämeni iloitsee eikä tunne pelkoa. Minä tiedän, ettet sinä hylkää minua, vaan osoitat minulle elämän tien ja sinun lähelläsi on ehtymätön ilo ja ikuinen onni.”

Olavi Peltola