Psalmit 25–28

Puran sydäntäni Herralle

Yksityisten ihmisten valituspsalmit muodostavat Psalmien laajimman ja keskeisimmän osan. Erilaiset menetykset ja vastoinkäymiset ovat painaneet ihmisen maahan, ja hän huutaa hätänsä Jumalalle.  Löydämme valituspsalmeista juuri niitä oikeita sanoja, joilla puramme sydämemme tuskaa Herralle ja saamme uutta rohkeutta. Joskus sanat löytyvät yhdestä psalmista, joskus taas on luettava monia ennen kuin sana osuu kohdallemme.

Psalmit 25-28 kuuluvat valituspsalmien joukkoon. Meitä ohjataan jälleen kääntymään Herran puoleen ja meille vakuutetaan, ettemme koskaan turhaan luota Herran apuun. Kun koemme olevamme yksin ja avuttomia, saamme pyytää, että Herra näkisi kärsimyksemme ja vaivamme, lievittäisi sydämemme tuskan ja ottaisi pois ahdistuksemme (25:16-18).

Meitä johdetaan myös avoimesti rukoilemaan ”tutki minua, Herra, koettele minua” (26:2,3) ja samalla anomaan, että Herra olisi armollinen ja pelastaisi (26:11). Kun Herra tutkii sydämemme, joudumme pyytämään, ettei hän muistaisi nuoruutemme syntejä eikä pahoja tekojamme (25:7). ”Anna anteeksi suuret syntini”, ”kaikki syntini” (25:11,18).

Mitä tärkeintä on pitää mielessä Herran armo, sillä siinä on totuus Herrasta. Vain sen varassa jaksamme elää (26:3).  Armossa on vahva perusta, ja siinä seisten kiitämme yhdessä toisten kanssa Herraa (26:12).  Kunpa tänäänkin sydämestämme luottaisimme siihen, että ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” (27:1).

Välillä koemme, että Herra on vaiti. Jos Herra ei vastaa, olemme kuoleman omia (28:1). Siksi ”kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi” (28:2). Älä kätke kasvojasi, älä vihastu, älä torju, älä jätä, älä hylkää, sillä sinä olet ainoa auttajani (27:9)!

Aivan varmasti tulee aika, jolloin voimme sanoa, että Herra on kuullut avunpyyntömme ja olemme saaneet avun. Silloin sydämemme voi riemuita (28:6,7). Mutta kuinka pian unohdammekaan kiittää!

Jakso päättyy pyyntöön pelasta ja siunaa, kaitse ja kanna nyt ja aina (28:9). Voimmeko sen enempää toivoa täällä alhaalla!

Olavi Peltola