Psalmit 33–34

Herra, sydämemme ilo

Psalmi 33 johtaa meidät tuntemaan todellisen Jumalan, jonka tulee olla meidän ainoa Herramme ja Hallitsijamme. Mutta onko todella meidän Jumalanamme sellainen Herra, jollaiseksi psalmi hänet kuvaa?

Onko Hän Herra (33:12), joka on uskollinen aina ja kaikessa ja osoittaa uskollisuutensa teoissaan (33:4-5),  Herra, jonka sana on varma ja tosi (33:4), joka on sanallaan luonut kaiken (33:6-7) ja jonka päätökset pysyvät iäti (33:10),  Herra, joka katsoo ja näkee jokaisen meistä, tuntee sydämemme ja kaikki tekomme (33:13-14),  Herra, joka kumoaa kansojen päätökset ja tekee tyhjiksi ihmisten pahat aikeet (33:10), Herra, joka ei anna voittoa niille, joiden turvana on massojen voima, oma sankarillinen rohkeus ja ihmisen kehittämä ja käyttämä tekniikka (33:16),  Herra, josta voimme sanoa, että hän on meidän todellinen turvamme ja kilpemme, hän on sydämemme ilo ja jonka pyhään nimeen kaikessa luotamme (33:20-21),  Herra, jonka koemme tukevan meitä uskollisesti pannessamme toivomme häneen  (33:22),  Herra, josta voimme lakkaamatta riemuita ja kiittää hänen itsensä tähden (33:1, 34:2)?

Psalmi 34 testaa luottamustamme tähän Herraan.   Mitä tapahtuu silloin, kun monet vaivat kohtaavat meitä (Ps. 34:20) ja särkevät sydämemme ja murtavat mielemme (34:19)? Täyttääkö silloinkin Herran pelko sydämemme (34:10) ja suostummeko tulemaan niin avuttomiksi, että todella alamme huutaa apua häneltä (34:7,16,18)?

Luotammeko vaivojemme keskellä siihen, että Herra on aina lähellä (34:19) ja  kuulee avunhuutomme (34:16,18), ajallansa vastaa ja vapauttaa kaikesta pelosta ja hädästä (34:5,7)?  Uskommeko siihen, että vielä saamme maistaa (34:9) Herran hyvyyttä (34:3)?  Olemmeko todella varmat siitä, että Herraan turvautuessamme, meitä ei kohtaa tuomio, vaan Herra lunastaa meidät lopullisesti vapaaksi (34:23) synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta?

Jos meidän Jumalanamme on tällainen Herra, niin hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa tähden jo nyt voimme olla onnettomuuksien keskellä onnellisia (34:3) ja lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta (34:2; 33:1-3).

Olavi Peltola