Psalmit 38–39

Tilintekoa Herran edessä

Pyhä Henki johtaa meitä kuuntelemaan ihmissydämen viiltävää tuskaa. Kuitenkin nämä psalmit on otsikoitu Daavidin psalmeiksi, siis menestyneen hallitsijan, valtakunnan loiston luojan ja profeetan sydämen ääniksi. Tässähän kuvataan niin syvää synnintuntoa, että tuskin yksikään meistä on koskaan sellaista kokenut.

Voinko rehellisesti sanoa, että syntejäni paljastavat Herran nuolet ovat osuneet kipeästi maaliinsa (38:3), minulta on mennyt rauha pahojen tekojeni tähden (38:4) ja syntieni kuorma on tullut raskaammaksi kuin jaksan kantaa (38:5)? Olenko koskaan tuntenut, että ”olen lopussa, rikkilyöty, sydämeni huutaa tuskasta” (38:9), ”olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkesikään hellitä” (38:18)? Olenko kokenut, että Jumala on minuun vihastunut (38:4) ja pyytänyt: ”Älä rankaise minua vihassasi” (38:2). Olenko rukoillut: ”Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita” (39:14)?

Pyhä Henki ei ehkä ole voinut paljastaa näin voimakkaalla tavalla syntejäni, sillä en olisi kestänyt. Mutta onko hän saanut synnyttää sydämessäni edes pyynnön: ”Herra, älä hylkää minua” (38:22) – vaikka minulta puuttuukin synnintunto eikä minulla ole oikeaa uskoa? ”Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani (38:22) – vaikka moneen kurjaan asiaan on ollut syynä oma mielettömyyteni (38:6). ”Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! … Etsin sinulta turvaa” (39:13).

Voinko sydämestäni sanoa: ”Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle” (38:16)? Näin silloinkin, vaikka ”minä en enää ymmärrä mitään” (38:15) ja koen itseni muukalaiseksi ja kodittomaksi – ainakin hengellisesti (39:13).

Toivon mukaan tänäänkin muistan, kuinka katoavainen olen ja että ”elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä” (39:5). Vain kourallisen päiviä Herra on minulle antanut ja nekin kiitävät ohi kuin tuulenhenkäys (39:6,7). Nyt tunnustan: Kaikki on sinun varassasi, sinulta tulee kaikki ja sinä päästät kaikista synneistäni (39:8-10). Sinun apuasi odotan ja sinä, Herra minun Jumalani vastaat minulle (38:16).

Olavi Peltola