Psalmit 40–41

Vaivatun sydämen rukous

Jälleen rukoilijan elämäntilanne on ollut vaikea. Hän kokee olleensa kuin syvässä kuopassa upottavaan liejuun vajonneena (40:3). Lukematon määrä onnettomuuksia on saartanut hänet (40:13). Psalmi 41 liittää tähän ahdistukseen myös sairauden ja tautivuoteen (41:4).

Sekään ei ole ollut helppoa, että hänen lähellään on niitä, jotka tahtovat hänelle pahaa (40:15) ja ilkkuvat: ”Siitä sait!” (40:16). He tarkkailevat häntä ilkein ajatuksin ja parjaten (41:7).

Mutta ennen kaikkea hän herkällä omallatunnollaan kokee, että hänellä on syntejä enemmän kuin hiuksia päässä. Synnit ovat jopa hänet vanginneet  (40:13). Hän on köyhä ja avuton (40:18) ja rohkeus on katoamassa (40:13).

Tämä johtaa hänet tunnustamaan: minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan (41:4). Hän pyytää pyytämistään: Herra, ole armollinen, pelasta minut! Herra, riennä avukseni! (40:14). Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille (41:11). Herra, ethän ota minulta pois armoasi! (40:12). Herra, armahda minua (41:5). Jumalani, älä viivy! (40:18).

Tämä sydämen rukous antaa uskon varmuutta. Hänet valtaa ”Kirjaan kirjoitettu” (40:8) tieto Herran pelastusteoista (40:11) ja siitä, että Herra rakastaa ja antaa aina olla lähellään (41:12). Sen parempaa tietoa ei kukaan voi saada omakseen, ja se tieto on totta. Siksi rukoilija voi olla varma siitä, että Herra nostaa hänet kalliolle, antaa lujan pohjan askelten alle (40:3) ja että hänen osansa on hyvä (40:5).

Nyt hän saa suunnattua katseensa Herraan, ja hän näkee millainen Herra hänellä on. Totisesti, Herra on minun Jumalani! Ei kukaan ole hänen vertaisensa. Herra on tehnyt suuria tekoja, niitä on enemmän kuin mitä minä ihmisenä voin luetella. Herra ajattelee omiensa parasta (40:6). Herra on hyvä ja uskollinen (40:11).

Siksi hän nyt uskaltaa tunnustaa: Olen millainen olen, sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani (40:18). Sinä Herra, minun Jumalani, annat suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalalle (40:4). Vaivattu sydän on löytänyt kiitoslaulun sävelen.

Olavi Peltola