Psalmit 52–57

Miten säilytän luottamukseni Herraan?

Miten psalmin rukoilija onkaan säilyttänyt luottamuksensa Herraan näissä äärimmäisen raskaissa vaikeuksissa? Miten me sisäisten tai ulkoapäin tulleiden ahdistustemme keskellä voisimme löytää samanlaisen luottavan suhteen Jumalaan?

Kuuntelemme psalmin rukoilijan sydänääniä siinä toivossa, että ne voisivat muuttua myös meidän sydänääniksemme: Alati minä luotan Jumalan armoon (52:10). Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan (52:11). Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni (54:6). Herra, sinä olet uskollinen (54:7). Sinä pelastat minut kaikesta hädästä (54:9). Jumala kuulee minua (55:20). Minä turvaan sinuun (55:24). Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään (56:5,11; 56:12). Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse (57:2).

Rukoilijalla ei ole ollut helppoa. Ehkä meidän elämämme ei sentään ole ollut näin vaikeaa: Olen suunniltani pelosta (55:3). Sydän hakkaa rinnassani (55:5). Pelko vavisuttaa sisintäni (55:6). Minua vastaan käydään sotaa, ja monet hyökkäävät kimppuuni (55:19). Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää, kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan (56:3). Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani, aina he hautovat pahaa (56:6; 57:4). He haluavat lannistaa minut (57:7). Erityisen raskasta on ollut, kun ystävä ja uskottu, jonka kanssa on elänyt suloisessa sovussa ja vaeltanut yhdessä Jumalan huoneeseen, nyt herjaa ja nöyryyttää (55:13–15).

Psalmistan vastaus hätätilaan on Herran puoleen huutaminen: Jumala, pelasta minut nimesi tähden, hanki minulle oikeus voimallasi! Jumala, kuule minun rukoukseni, kuuntele tarkoin, mitä minä sanon (54:3-4). Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan (55:18). Armahda minua (56:2; 57:2). Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi (56:9). Pyydän sinua avukseni (56:10). Minä huudan avukseni Jumalaa (57:3).

Aikanaan Herra lähettää taivaasta avun ja pelastaa. Hän antaa armonsa, hän on uskollinen! (57:4). Pian sanon: Sinä pelastit minut (56:14) ja siksi sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni (57:8). Onko minunkin sydämeni levollinen?

Olavi Peltola