Psalmit 68–70

Herra kantaa ja on apumme

Edessämme on psalmeja, joita ei ole helppo lukea. Kirjaimellisesti luettuna eräät jakeet  ahdistavat. Vertauskuvallisestikaan emme osaa niitä soveltaa. Jäämme avuttomina niiden eteen. Jokaisesta psalmista kuitenkin löytyy kohtia, jotka syvästi koskettavat ja ovat myös omaa rukoustamme.

Olemme vakuuttuneita, että Jumala on orpojen isä ja leskien puoltaja, hän antaa yksinäiselle kodin ja vapauttaa vangitut. Hän kantaa ja on apumme (68:6–8, 20). Hän on pelastuksemme Jumala, vain hän pelastaa ikuisesta kuolemasta (68:21).

Ennen kaikkea Herra on antanut sanansa, ja se on voitonsanoma (68:12). Siksi rukoilemme: ”Osoita mahtisi, Jumala, pidä voimassa se, mitä olet tehnyt hyväksemme” – Golgatan ristillä (68:29). Emme voi olla pyytämättä, että Herra lähtisi pian liikkeelle niin, että hänen vihollisensa hajaantuvat ja pakenevat, haihtuvat ilmaan kuin savu (68:2,3). Näin tapahtuu hänen tullessaan kirkkaudessa.

Jälleen kohtaamme Jumalan lapsen valituslaulun. Rukoilija tunnustaa: ”Minä olen ahdingossa” (69:18). Riemu on vaihtunut tuskaiseksi tunnoksi siitä, että ”vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Minä olen väsynyt huutamaan” (69:2–4). Sinä olet lyönyt ja haavoittanut, ja ihmiset lisäävät tuskaani (69:27).  Syvimmältään ahdistukseni aiheutuu siitä, että sinä mahtava, kaikkivaltias Jumala, tunnet erehdykseni eivätkä rikkomukseni ole pysyneet sinulta salassa (69:6). Erehdysteni ja rikkomusteni takia moni Jumalaa etsivä ja odottava on pettynyt (69:7).

En voi olla rukoilematta: ”Jumala, vastaa minulle! Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma. Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun. Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa. Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen, katso puoleeni, sinä armollinen. Älä kätke kasvojasi. Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle! Tule luokseni, lunasta minut” (69:14-19).

Uskon, että Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan ja niin mieleni virvoittuu (69:34,33). Totisesti sinä olet minun apuni ja pelastajani (70:6). Suuri on Jumala ja minä saan iloita ja riemuita hänestä (70:5). Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään (68:20).

Olavi Peltola