Psalmi 122

Maallinen ja taivaallinen Jerusalem

Vanhan liiton uskovalle kansalle psalmin 122 kirjaimellinen tulkinta on ollut tärkeä aina siitä lähtien, kun kuningas Salomo rakensi Jerusalemiin ensimmäisen temppelin. Nyt lähes 3000 vuotta myöhemmin monet juutalaiset voivat kokea jotain tämän psalmin tunnoista rukoillessaan Herodeksen temppelin ajoilta peräisin olevan itkumuurin äärellä.

Kuinka ajankohtainen onkaan nykyisten ristiriitojen keskellä psalmin kehotus: ”Toivottakaa rauhaa Jerusalemille” (122:6, KR 38)! Kuinka huikeaa onkaan lukea tämän psalmin rinnalla kirjaimellisesti tulkiten Jesajan lupauksia Jerusalemin ihmeellisestä tulevaisuudesta, jonka Herra kerran luo (Jes. 1:2-4; 4:3-6; 40:2; 52:1,9; 62:1-12; 65:18-25; 66:10-14,20)! Samanlaisen tulevaisuuden Jerusalemille lupaa myös Sakarjan loppulukujen koko ihmiskuntaa koskettavat näyt (Sak 12-14). Niiden kirjaimellista täyttymistä jäämme kristittyinä juutalaisten kanssa rukoilemaan ”itkumuurin äärelle”.

Uuden liiton kansalle nykyinen Jerusalem on ennen kaikkea se kaupunki, jossa Jeesus Kristus ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista. Siellä Pyhä Henki vuodatettiin ja alkoi Kristuksen maailmanlaajaksi levinneen seurakunnan aika, jonka uskomme päättyvän hänen näkyvään takaisintulemiseensa Jerusalemiin (Ap. t. 1:11).

Ennen kaikkea kuitenkin tämä psalmi johdattaa rukouksemme ja toivomme taivaalliseen Jerusalemiin, jonka todellisuudesta Uusi testamentti kertoo (Gal. 4:26; Ilm. 21:2,10).

Taivaallista Jerusalemia kohden kulkiessamme voimme laulaa tätä psalmia rohkaisevana matkalauluna. Meidänkin sydämemme tulisi olla täynnä iloa, kun olemme kuulleet kutsun ja tehneet päätöksen: Me lähdemme Herran huoneeseen (122:1)! Herran huone on se paikka, missä Herra ja hänen sovituksensa on näkyvänä läsnä. Se on paikka, josta Jeesus sanoi: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta

– enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan” (Joh. 14:2).

Taivaallinen Jerusalem, sinä olet päämäärämme. Pian seisomme porteillasi ja ne ovat auki. Sinun luoksesi kaikki Jumalan lapset kokoontuvat (122:2,3). Siellä on Davidin-sukuinen hallitsija, Jeesus Kristus, valtaistuimella, siellä vallitsee ikuinen rauha ja todellinen onni (122:6,7, KR 38). Siellä ovat jo perillä monet veljemme ja ystävämme (122:8). Sinne pian toivomme pääsevämme.

Olavi Peltola