Psalmit 101–102

Oikea johtaja ja vaivattu Jumalan kansan jäsen

Näitä kahta psalmia on vaikea yhdistää, sillä niiden sydämen syke on aivan erilainen. Psalmi 101 piirtää eteemme ihanteellisen kuvan oikeasta johtajasta – todellisesta kuninkaasta. Se osoittaa, millaisena Raamattu näkee Jumalan mielen mukaisen johtajan.

Tällainen johtaja asettaa korkealle oikeuden ja uskollisuuden ja antaa kaikessa kunnian Jumalalle (101:1). Henkilökohtaisessa elämässään hän pyrkii vaeltamaan viisaasti, toimimaan vilpittömästi ja kaikessa noudattamaan totuuden tietä (2). Hän pysyy loitolla juonittelusta (3) eikä hyväksy panettelua, vaan haluaa vaientaa sen (5). Hän ei halua antaa valtaa sellaisille, jotka pettävät ja puhuvat valhetta (7). Hän ymmärtää, että hänen on jatkuvasti – joka aamu – kamppailtava (8), ettei vain anna pahuudella, lainrikkojille ja vääryydentekijöille sijaa luonaan (3,4,8).

Todellinen johtaja tarvitsee lähelleen ja tuekseen luotettavia neuvonantajia (101:2, 6).

Psalmi 102 on aivan toisenlainen. Omalla tavallaan se osoittaa kuinka monipuolisena elämä sykkiikään psalmeissa. Nyt siirrytään johtajan – kuninkaan – mietelmistä kiusatun ja vaivatun Jumalan kansan jäsenen tuntoihin.

Siinä onneton avaa sydämensä Herralle (102:1). Hän kokee, että hän on elämässään vasta puolitiessä (25). Kesken matkan Herra on murtanut hänen voimansa ja lyhentänyt elinpäivien määrän (24). Nyt hän on ahdingossa ja huutaa Herraa avukseen (3). Tuska polttaa ja sisin on kuin kulottunut ruoho (4). Hän kokee, että juuri Jumala on paiskannut hänet maahaan (11)

Kaiken tuskan keskellä kuitenkin säilyy toivo, sillä Herra hallitsee ikuisesti (102:13). Vielä Herra nousee ja armahtaa, vielä tulee armon aika (14). Silloin Herra ilmestyy kunniassaan (17). Silloin hän katsoo sorrettujen puoleen eikä torju heidän rukoustaan (18). Hän luo kaiken uudeksi (19). Hän kuulee vaikerruksen, hän vapauttaa (21), sillä Herra elää iäti, ajasta aikaan (25). Hän pysyy, vaikka kaikki ajallinen katoaa (27). Hän on aina sama (28). Siksi piankin tulee päivä, jolloin saamme asua turvassa ja elää Herran huomassa tuleviin sukupolviin asti (29).

Olavi Peltola