Psalmit 107–109

Herra on hyvä!

Psalmi 107 kutsuu viisauteen ja miettimään Herran tekoja (107:43). Se vakuuttaa kuinka hyvä on Herra ja hänen armonsa kestää iäti (1). Siitä todistavat menneiden sukupolvien kokemukset. Uskovat harhailivat silloinkin ja heidän sielunsa oli nääntymäisillään (4-5). Mutta he huusivat avukseen Herraa ja Herra pelasti ja osoitti tien (6-7). Kyllä he uhmasivat Herran sanaa (11). Herra lähetti heille kärsimyksiä, he murtuivat (12). Hädässään he huusivat avuksi Herraa ja Herra pelasti (13-14). He olivat jälleen mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään (17-18). Hädässään he kuitenkin huusivat avuksi Herraa, hän lähetti sanansa ja pelasti (19-20). Tuli taas hädän aika. Heidän rohkeutensa murtui (26). Jälleen hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta (28). Herra antoi vastoinkäymisiä ja vaivoja ja kuitenkin hän myös siunasi, piti huolen ja nosti kurjuudesta (38, 39, 41). Herran hyvyys on siinä, että häntä saa huutaa avukseen kaikissa elämänvaiheissa.

Psalmissa 108 sidotaan yhdeksi toistensa vastakohdat. On sydämen levollisuutta, mielen tyyneyttä, varmuutta Jumalan yli taivaitten ulottuvasta armosta (108:2,5,14). Mutta samaan aikaan sydämessä on väkevää hätähuutoa auta meitä, vastaa (7), olemme hädässä, turha on ihmisten apu (13). Eikö juuri tämä vastakohtien samanaikaisuus kuvaa hyvin myös omaa uskonelämäämme!

Psalmi 109 taas vie meidät keskelle ihmissuhteiden aiheuttamaa jännitystä ja ristiriitaa. On valheitten puhumista, sinkoilevia ilkeitä sanoja, syytöksiä, hyvä maksetaan pahalla, ystävyys vihalla (109:2-5). On niitä, jotka eivät ajattelekaan tehdä hyvää, vainoavat avutonta, jopa ajavat murtuneen ihmisen kuolemaan (16). Psalmi tuo avoimesti esiin syyttä syytetyn päällimmäiset tunteet (6-16). Niitä ei ole helppo tunnistaa omikseen. Ne päättyvät karuun toivotukseen: ”Hän syyti kirouksia – saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut – jääköön itse siunauksetta!” (17).

Lopuksi psalmi kutsuu tunnustamaan: Minä olen köyhä ja avuton (22). Herra, tule avukseni! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut! (21) Sinä, Herra, autat, sinä siunaat (28). Minä kiitän sinua, Herra (30).

Olavi Peltola