Psalmit 114–117

Herra on hyvä ja uskollinen

Tulkitsen rohkeasti psalmia 114 profetiana jokaisesta ihmisestä, joka on saanut sydämeensä omakohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen. Se on siis profetia sinusta ja minusta. Psalmi haluaa synnyttää meissä syvää kiitollisuutta siitä ihmeestä, minkä olemme saaneet osaksemme tullessamme uskoon.

Meidätkin on johdettu ulos ”vieraasta maasta” (114:1), tässä epäuskon hapattamasta nykyisestä pahasta maailmasta (Gal 1:4). Meidän silmämme ovat avautuneet ja meidät on saatettu pimeydestä valoon, Saatanan vallasta Jumalan luo (Apt. 26:18). Jumalan tekona olemme tulleet Jumalan valtakunnan, ”Jumalan Israelin” (Gal. 6:16) jäseniksi. Se on ollut niin suuri Jumalan teko, että psalmin sanoin vuoret hyppivät kuin karitsat, kukkulat kuin säikyt lampaat (114:4) ja Jeesuksen sanoin Jumalan enkelitkin silloin iloitsivat (Luuk 15:10). Näin Herra lisätköön kansaansa polvesta polveen (115:14).

Millaiseen Herraan me nyt uskomme? Hän hyvä ja uskollinen (115:1). Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee (115:3). Hädän hetkellä olemme nähneet, että ihmisiin ei ole luottamista (116:11). Mutta Herra on turva ja kilpi, johon aina saamme luottaa (115:9-11). Siksi meillä on syytä kiittää Herraa nyt ja ikuisesti. Halleluja! (115:18).

Mutta tulee aika, jolloin tuonelan kauhut ahdistavat ja minut valtaa tuska ja murhe ja voimani uupuvat (116:3,6). Koen olevani tuhon partaalla (116:10). Herra on kuitenkin oikeamielinen, laupias ja armollinen (116:5). Hän on avuttomien suojelija (116:6). Siksi huudan Herran nimeä: ”Herra ! Pelasta minut!” (116:4). Kun näin huudan häntä avuksi, hän kuuntelee (116:2). Hän kuulee hartaan pyyntöni (116:1). Hän pitää minusta huolen (116:7). Hän pelastaa minut eikä anna jalkani astua harhaan (116:8). Silloin ymmärrän, että kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki (116:15).

Nyt olen saanut rauhan ja saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa (116:7, 9). Kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani (116:13). Sillä rajaton on hänen rakkautensa, iäti hän on meille uskollinen. Halleluja! (117:2)

Olavi Peltola