Psalmit 124–125

Herra on meidän puolellamme!

Kun Pyhä Henki on synnyttänyt sydämissämme uskon Jeesukseen Kristukseen, meistä on tullut Jumalan kansan, Jumalan Israelin (Gal. 6:16), jäseniä. Psalmi 124 kuvaa voimakkain sanoin, millainen on Jumalan Israelin asema nykyisessä pahassa maailmanajassa. Saman sanoo Uusi testamentti kuvatessaan Kristukseen sidottuja keskellä henkivaltojen taistelua (Ef. 6:11–12). Kuitenkin täällä Suomessa koemme harvoin psalmin kuvaamien kauhistuttavien vihollisvoimien raivoa. Aikamme marttyyrikirkoissa on tilanne toinen.

Psalmi puhuu me-muodossa. Näin se haluaa avata jokaisen Jumalan kansan jäsenen silmät näkemään sen, millainen Herra on. Mutta myös näkemään sen, millaisia ovat Herraa vastustavat voimat.

Psalmista sanoo voimakkaasti kahteen kertaan: Ellei Herra olisi ollut puolellamme, vanhan käännöksen mukaan, ellei Herra olisi ollut kanssamme (Ps. 124:1–2)! Asia ei suinkaan ole itsestään selvä. Se on suunnattoman suuri lahja. Miten meille kävisikään, jollei Herran varjeleva ja siunaava käsi olisi elämämme yllä!

Psalmista kuvaa karuin sanoin tilanteen, jossa viholliset hyökkäävät kimppuumme ja haluavat niellä elävältä (Ps. 124:2–3). Heidän vihansa nousu on kuin myrsky, joka panee vedet ja tulva-aallon liikkeelle hukuttaakseen meidät (4–5). Juuri sen keskellä Herra on ollut puolellemme eikä ole antanut vihollisten hampaitten raadella meitä. Kuinka meidän tulisikaan siitä kiittää häntä (6)!

Meidän auttajamme on Herra, joka on kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja (Ps. 124:8). Sen väkevämpää auttajaa ei voi olla. Olemme olleet monta kertaa ahtaalla kuin lintu pyydystäjän paulassa, mutta nyt hengellisen laulun sanoin: ”On paula rikki, on lintu vapaa, soi kevätlaulu taas murheen takaa.” Lopullisesti tämä vapaus toteutuu hetken kuluttua, kun Herra irrottaa meidät tästä maailmasta.

Psalmi 125 taas vakuuttaa, että jos olemme uskosta vanhurskaita (Ps. 125:3) ja oppineet luottamaan Herraan keskellä upottavia vesiä ja kuohuvia virtoja, olemme horjumattomia kuin Siionin vuori ja kestämme (1). Emme kestä itsessämme, sillä olemme hauraita ja pian eksymme omille mutkaisille teillemme (5, KR38). Herra suojaa häneen luottavan ”niin kuin vuoret ympäröivät Jerusalemia” (2). Hän antaa lopullisen rauhan ja menestyksen kansalleen (5).

Olavi Peltola