Psalmit 126–127

Herran tiellä ja työssä

Matkalaulu psalmissa 126 tuo esiin kaksi tärkeää totuutta Herran tietä vaeltaessamme: Oi, miten suurta (3) se olikaan, kun Herra tarttui elämäämme, hän käänsi elämämme kohtalon (1) ja johti oikealle tielle. Hän tuli, kosketti, armahti, ja se oli kuin unta. Voiko tämä olla totta, voiko meille tapahtua mitään tämän suurenmoisempaa? Hän antoi anteeksi, antoi uuden, iankaikkisen elämän. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme (2). Ne olivat ensirakkauden aikoja (vrt. Ilm 2:4 KR 38)

Mutta sitten Herra vei elämämme ”kuiviin uomiin” (126:4), alkoi autiomaamatka. Ensirakkautemme joutui koetteelle. Kuinka usein nyt sydämestämme nousseekaan huokaus: Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme (4). Nyt joudumme kyynelin kylvämään ja luottamaan siihen, että vielä kerran saamme riemuiten korjata (5). Vielä ei ole korjuun aika, vielä on itkien kannettava vakkaamme ja kylvettävä. Moni meistä on kutsuttu kylvämään nimenomaan esirukouksen siementä. Pian, aivan pian, pääsemme riemuiten kotiin, ja uskomme, että silloin sylissämme on jopa lyhteitä (6).

Myös toinen psalmi kuvaa tuntojamme ollessamme mukana Jumalan valtakunnan työssä. Jos siinä vain omin suunnitelmin ja voimin touhuamme, turhaan näemme vaivaa (127:1). Vaikka kuinka koetamme olla valppaita ja herkkiä, turhaan raadamme, valvomme myöhään ja vartioimme, jollei Herra saa hallita kaikkia ja kaikessa. Mutta kun Herra saa rakentaa ja antaa, mitä hyväksi näkee, ja kun opimme ottamaan kaiken hänen kädestään, silloin ihmetellen huomamme, että ”Herran sen tekee” (Jes. 44:23 KR 38). Silloin itse emme ole mitään. Se vähä minkä saamme tehdä, teemme ”täytetystä työstä” ja levosta käsin. Samaan aikaan Jumalan sana rohkaisee: ”Olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa” (1. Kor. 15:58 KR 38). Kunpa löytäisimme tasapainon levon ja aina innokkaana olemisen välillä!

Erityisen kipeää Herran työssä voi olla uuden sukupolven, työn jatkajien löytyminen. Onnellinen se, jonka viini on tuoreita nuolia täynnä (127:5)! Jatkuva esirukousaihe onkin: Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä lähetyksen elonkorjuuseensa (Luuk. 10:2 KR 38).

Olavi Peltola