Psalmit 128–129

Toivo ja ahdistus

Psalmi 128 ylistää onnelliseksi ja autuaaksi sellaista, joka vaeltaa Herran teitä Herraa peläten ja kunnioittaen (1). Herran pelko on luottamusta Herran armolupausten paikkansapitävyyteen.

Psalmi haluaa herättää sydämessämme syvän toivon ja varmuuden ja käyttää profeetallista puhuttelumuotoa sinä. Se tarkoittaa juuri sinua, joka tätä luet: ”Hyvä on osasi, sinä onnellinen”, tulevaisuudessa saat nauttia työsi ja vaelluksesi hedelmistä (2), kun Herran teitä vaellat Herraan luottaen.

Psalmista kuvaa onneasi aikansa menestyvän maanviljelijän avulla. On talon emäntä, joka kukoistaa kuin viiniköynnös, on suuri joukko lapsia pöydän äärellä, he ovat kuin öljypuun juuresta kasvaneet uudet vesat (3). Eihän tällaisesta näkyvästä siunauksesta voi olla muuta kuin onnellinen. Monen yksin elävän nykyajan kaupunkilaisen uskovan on ehkä vaikea eläytyä psalmin kuvaaman Lähi-idän maanviljelijän onnellisuuden aiheisiin.

Se on varmaa, että jos sinä luotat Herraan, sinä saat siunauksen ja onnen osaksesi (4). Herra siunaa sinua, ja sinä saat katsella läpi koko elämäsi edessä olevaa kukoistavaa Jerusalemia (5), taivaallista Jerusalemia (Gal. 4:26). Sinne sinä olet matkalla. Sinun lastesi lapsia (6) ovat ne, jotka veisaavat siellä kanssasi ylistystä teurastetulle Karitsalle.

Psalmi 129 taas kuvaa ”Jumalan Israelin” (Gal. 6:16) lasten elämää tämän hetken pahassa maailmanajassa. Nyt psalmista puhuttelee henkilökohtaisessa minä- ja me-muodossa. Näin minulle on käynyt: ”Kovin on minua vainottu” – vanhan käännöksen mukaan ahdistettu – ”nuoresta asti” (129:1,2). ”Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot” (3, KR38). Ahdistusten jäljet ovat paineet selkäni kumaraan. Juuri tällaisenahan Jesaja näki Jeesuksen osan tässä maailmassa (Jes 50:6).

Samalla tavoin Jeesus viitoitti seuraajiensa tien: ”Maailmassa teillä on ahdistus” (Joh. 16:33 KR 38). Paavali neuvoi uskoon tulleita: ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan” (Ap. t. 14:22 KR38).

Vanhurskas Herra tulee kuitenkin pian vapauttamaan. Hän katkoo kaikki hänen omiaan ahdistuksiin sitovat köydet (129:4). Mutta Siionin (Hepr. 12:22) vihamiehet kuivuvat kokoon eikä heistä tule mitään (129:5,6). Herran nimessä siunatut voittavat – lopulta (8), sillä vainottunakaan heitä ”ei lannistettu” (2)!

Olavi Peltola