Psalmit 134–135

Herra on suuri

Tänään meitä kutsutaan kiittämään Herraa siitä, että hän Herrojen Herra ja että hän on luonut taivaan ja maan (134:3). Herramme on suuri, suurempi kuin mikään mahti tässä maailmassa (135:5).

Saamme kiittää Herraa hänen temppelissään, joka on Kristuksen maailmanlaaja ruumis. Sen jäseniä olemme uskoesssamme Jeesukseen. Meitä kutsutaan öiseen esirukouspalveluun (134:1). Sen palvelun toimittaminen ei ole helppoa! Ehkäpä Herra sallii meidän välillä valvoa siksi, että taipuisimme esirukoukseen Jumalan lasten puolesta eri puolilla maailmaa.

Meille pyhä paikka on (134:2) Golgatan risti. Sitä kohden ojennamme anovat kätemme ja sen edessä haluamme oppia kaikessa kiittämään Herraa. Kun meillä on ristin ansaitsema syntiemme anteeksiantamus, silloin Herra siunaa meitä (134:3) ja meillä on elämä ja yltäkylläisyys – on iankaikkinen elämä.

Herra on hyvä ja hänen nimensä on ihana ja suloinen (135:3). Mikä haaste uskollemme onkaan oppia luottamaan siihen, että kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä (135:6). Kuinka vaikean kamppailun jälkeen Job oppi tämän: ”Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa” (Job 42:2).

Avuksi tähän uskon taisteluun Pyhä Henki on antanut Vanhan testamentin historialliset kirjat. Kertaamme Egyptistä lähdön tapahtumia, mieliimme palautetaan Siihon, Ogin, Baasan ja Kaanaa. Niitä lukiessamme sydämestämme tulisi nousta psalmistan innostamana uskontunnustus: ”Herra, sinun nimesi on ikuinen! Sinun nimesi kaikuu polvesta polveen. Herra hankkii kansalleen oikeutta, hän on laupias palvelijoilleen” (135:13–14).

Herran teot kestävät. Mutta ihmiskätten työ (135:15) on kuin hopeinen ja kultainen jumala, jolla on suu, mutta ei se puhu, silmät, mutta se näe, korvat, mutta ei se kuule. Se on elämää vailla oleva kappale (135:15–17). Voi niitä, jotka sellaiseen turvaavat!

Kymmenen kertaa nämä psalmit kutsuvat kiittämään ja ylistämään Herraa. Toivon mukaan psalmit luettuamme painummekin polvillemme Herran pelossa ja kiitämme häntä loppukehoituksen mukaisesti: Kiittäkää Herraa kaikki te, jotka häntä pelkäätte! (135:20).

Olavi Peltola