Psalmi 139

Kaikkinäkevä Jumala

Psalmissa 139 kohtaamme käsinkosketeltavalla tavalla Jumalan todellisuuden ja läsnäolon. Emme voi paeta häntä (7), emme edes silloin, kun koemme, ettei hän ole olemassa.

Olemme aina ja kaikessa hänen edessään, hänen katseensa läpivalaisemia. ”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne” (1–4). Jeesus terävöittää: ”Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut” (Matt. 10:30).

Kaikki elämässämme on Jumalan silmien edessä, joka tahtoo totuutta salatuimpaan saakka (Ps. 51:6, KR38) eivätkä vikamme ole häneltä salassa (Ps. 69:6).

Jotain voimme peittää ihmisiltä ja näytellä jotain muuta, kuin mitä olemme. Hänen edessään ”ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi” (Matt. 10:26).

Jokaisen on tehtävä tili hänelle, joka tietää ja tuntee kaiken (Hepr. 4:13). ”Minne voisin paeta sinun edestäsi” (Ps. 139:7). ”Ja kirjat avattiin… ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan” (Ilm. 20:12).

Psalmi muistuttaa myös siitä, ettemme ole sattuman tuotteita. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten.” ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä” (Ps. 139:13,14). Jumala on antanut elämän ja tarkoituksen, oli elämäni omasta mielestäni kuinka vaatimatonta tai vammaista tahansa. Hän on myös säätänyt sen pituuden, sillä ”ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut” (16). Jumalan edessä päivittäinen tärkein rukoukseni onkin: ”Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matt. 26:39).

Tässä psalmissa, kuten psalmissa 23, on välähdys siitä vastustuksesta ja vihasta, jota Jumalan tahtoa toteuttava joutuu kokemaan. Esiin tulee myös uskovan sydämen turmeltuneisuus (19–22), jonka vain Jeesuksen veri voi peittää.

Psalmi päättyy pysyvään rukoushuokaukseemme: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle” (23–24 KR 38). Vain Jeesus Kristus on iankaikkinen tie!

Olavi Peltola