Psalmi 144

Herra on minun kallioni

Psalmeissa on paljon sydämen rukousta. On suuri ihme, jos Pyhä Henki antaa näiden psalmien rukoussanojen tulla myös meidän omiksi sanoiksemme. Omat sanamme ovat usein kovin köyhiä, mutta psalmien sanoilla voimme ilmaista täsmällisesti sen, mikä ahdistaa tai riemastuttaa Herran edessä.

Kuinka suurenmoista onkaan, jos voin sanoa sydämestäni uskoen, että Herra on minun kallioni (144:1). Totisesti hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani (2).

Uskonko todella, että minulla on tällainen Herra, minulla, joka olen kuin tuulen henkäys ja päiväni katoavat kuin varjo (4). Kaiken lisäksi joudun jatkuvasti Herran edessä tunnustamaan: ”Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön” (143:2). Vaikka Herra tietää millaista tekoa olen, uskon kuitenkin, että hän pitää minusta huolen (144:3).

Kaiken haurauteni ja syyllisyyteni keskellä luotan myös siihen, että Herra opettaa minua taistelemaan ja käymään sotaa (144:1). Paratiisin rauhanhan olemme kadottaneet. Vanha virsi sanoi sen karusti: ”Tääll’ on sota, kilvoitus, vaiva ja työ.” Siksi tarvitsemme Jumalan antaman taisteluvarustuksen, jotta selviytyisimme taistelusta pystyssä pysyen (Ef. 6:13).

Psalmi puhuu avoimesti vihollisistaan (6). Se kuvaa muukalaisia, joiden suu puhuu petoksen sanoja ja oikea käsi nousee väärään valaan (8,11). Psalmista jopa huudahtaa: ”Torju julma miekka, joka iskee minuun” (10). Hän rohkeasti pyytää Herraa kallistamaan taivaansa, astumaan alas, koskettamaan, iskemään, lyömään hajalle, ampumaan ja saattamaan sekasortoon nuo viholliset (5-6). Hän itse kokee olevansa avuton ja rukoilee: ”Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä!” (7).

Jumalan kansan tulevaisuuden psalmista näkee valoisana.: vielä tulee messiaaninen aika, jolloin on kaikkea yllin kyllin (13). Tätä onnellisuuden aikaa kuvataan tavalla, joka on ehkä meille vieras (13-14a). Ydin on kuitenkin siinä, ettei silloin satu vahinkoa, ei ole onnettomuuksia, ei kuuluu enää valitusta, vaan aina käy hyvin. Ennen kaikkea silloin ihmisten elämässä Jumala on Jumala (14b-15).

Olavi Peltola