Psalmit 142–143

Sinun luonasi olen turvassa

Kohtaan jälleen ahdistetun sydämen. Minut viedään luolaan (Ps. 142:1), jonne Daavid on paennut kuningas Saulin sotajoukon ajamana. Pimeässä luolassa pelkojen keskellä hän opettaa minua rukoilemaan.

Rukoilija on riisuttu omista voimistaan (4). Ainoa ulospääsytiekin on kuin viritetty ansa (3). Hän kokee olevansa satimessa (7). Tässä maailmassa hänellä ei ole turvapaikkaa eikä kukaan välitä siitä, miten hänen käy (5). Hän tuntee olevansa itseään vahvempien käsissä ja vaikeroi, ettei jaksa enää (7). Vaikerointi jatkuu seuraavassakin Daavidin psalmissa: Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Kauan en enää jaksa (143:4, 7).

Tällaisessa epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa psalmista tähdentää, etten saa antaa valtaa epäuskolle enkä epätoivolle. Voin ainakin ääntä korottaen huutaa avuksi Herran armoa (2, 1938). Voin kantaa huoleni hänelle ja kertoa, mikä minua painaa (3).

Herra näkee jokaisen elämäni askeleen ja senkin, että voimani ovat lopussa (4). Siis katso minua ja näe (5), ja hän näkee!

Pidän kiinni siitä, että Herra on turvani. Hän on paras osani, perintöosani tässä elävien maassa (6).

Saan vielä kiittäen nähdä, että sinä, Herra, pidät minusta huolen ja teet minulle hyvää (8, 1938). Menköön kaikki muu, kunhan minulle jää Herra!

Psalmi 143 tuo esiin sydämeni perusahdistuksen Jumalan edessä. Kun Jumala on läsnä ja käy tuomiolle, silloin selviää, etten ole syytön enkä vanhurskas hänen edessään (2, 1938). Kaikki olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Ainoa toivoni on siinä, että muistan ja tutkistelen menneinä päivinä tapahtunutta Jumalan kätten tekoa (5). Silloin hän sovitti minutkin Poikansa ristin kuolemassa.

Nyt kohotan käteni tämän Jumalan teon puoleen ja janoan siitä tulevaa elämää kuin kuivunut maa (6). Siinä Jumalan kätketyt kasvot (7) ovat paljastettuna. Siihen turvaan (8).

Tästä Jumalan armosta (8, 1938) haluan kuulla jo varhain aamulla ensimmäisenä asianani (8). Vain siinä avautuu Herran osoittama tie. Sitä tietä haluan käydä (8, 1938). Vain sillä tiellä Pyhä Henki johdattaa minua (10, 1938) ja opin täyttämään Jumalani tahdon (10). Sillä tiellä Herra virvoittaa ja auttaa minut ulos sieluni ahdistuksesta (11, 1938). Minä saan olla Herran palvelija (12).

Olavi Peltola