Psalmi 145

Kiitän sinun nimeäsi

Psalmi on alfabeettinen kuten psalmit 9. Jokainen sen hepreankielinen säkeistö alkaa yhdellä heprean 22:sta aakkosesta. Psalmi jo runoasullaan kutsuu kiittämään ja ylistämään Herraa.

Jokaisen sanamme kirjaimen tulisi sisältää kiitosta Herran nimelle. Meistä tulisi aivan kuin säteillä kiitollisuutta Herraa kohtaan. Oikea usko ja Herran kunnioittaminen on kiitollisuutta aina ja ikuisesti (1).

Psalmistan kiitollisuuden salaisuus on siinä millaisena hän näkee Herran. Herra tekee ylistettäviä, valtavia, pelottavia (6) tekoja ja ihmeitä (4). Hänen valtakuntansa on kunnian (11), mahdin ja loiston (12) ikuinen valtakunta (13). Hänen herruutensa pysyy (13). Joka uskoo ja näkee Herran tällaisena, hän ei voi olla kunnioittamatta ja kiittämättä hänen nimeään (1).

Psalmista näkee vielä jotain syvempää ja ihmeellisempää Herrasta. Herran hyvyys on runsas (7) ja suuri (8), niin suuri, että hän on hyvä kaikille ja armahtaa (9). Ennen kaikkea psalmista on vakuuttunut siitä, että Herra on kärsivällinen, anteeksiantava ja laupias (8). Herra on lähellä sellaista, joka kääntyy hänen puoleensa ja huutaa häntä avukseen (18). Herra kuulee huudon, auttaa ja täyttää pyynnöt (19) ja suojelee (20). Tämähän on valtavaa ilmoitusta Herran armollisesta hyvyydestä. Saanko minäkin luottaa siihen ja kiittää siitä?

Mutta sitten psalmista tuo esiin kolme haastavaa tuntomerkkiä sellaisesta ihmisestä, jota lähellä Herra lupaa olla, jonka pyynnöt hän kuulee ja täyttää, jota hän auttaa ja suojelee. Ne ovat vilpittömyys (18), Herran pelkääminen (19) ja rakastaminen (20).

Eikö Herran armo sittenkään ole edellyksetöntä? Minähän en täyttä näin vaativia mittoja! Tuollaisten vaatimusten edessä horjun pahasti ja ne painavat maahan, tomuun.

Psalmista on kuitenkin vakuuttanut, että Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa (14). Herra on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri (8).

Eihän Herran anteeksiantamusta ja laupeutta tarvitse kukaan muu kuin sellainen, joka ei täytä mittaa. Siksi uskallan uskoa, että hän armahtaa minuakin epäonnistuneena. Siksi myös opettelen kiittämään, ylistämisestä en edes uskalla puhua. Mutta kaipa kiittää saa jopa tomun tasolta, kiittää silloinkin, kun ei osaa kiittää niin ihmeen hyvää Herraa!

Olavi Peltola