Psalmi 146

Herra on iäti uskollinen

Valitettavasti en osaa laulaa enkä soittaa Jumalalleni (2). Taito puuttuu. Psalmistan innostamana haluan kuitenkin sydämestäni uskoa Herraan, Jumalaani ja kunnioittaa yksin häntä. Toivon näin tekeväni niin kauan kuin elän (2).

Jos todella haluan korottaa Herran yli kaiken, silloin tarvitsen myös psalmistan vakavaa varoitusta oman heikkouteni tähden. Älä luota maan mahtaviin, älä luota yhteenkään ihmiseen – ei ihmisestä ole auttajaksi (3).

Ensisijassa olen pettynyt itseeni ihmisenä ja siihen, miten helposti syntini pettävät minut. Mutta olen myös joutunut pettymään toisiin ihmisiin. Ehkä psalmista ei sano liian jyrkästi: älkää luottako yhteenkään ihmiseen (3). Kenties on hyvä toistaa Erkki Lemisen karua runoa: ”Ihminen – älä ihmiseen liikaa luota, ettet eksyisi. Älä tomulta paljon vuota, ettet pettyisi. Pane toivosi suurempaan. Luota Jumalaan. Jumala – rakkauden läksy on mahdoton. Kuka voi sen oppia, kuka voi todella rakastaa, kun ihmiset ovat ilkeitä ja itse olen piru? Kristus – sinun rakkautesi on täydellinen. Ole minulle vieläkin Vapahtaja, jumalattoman ainoa toivo. Puhdista. Pyhä Henki – vuoda sisimpääni öljyn tavoin, etten ruostuisi rakkaudettomuuteeni. Muuten olen kuin piru.”

Kaikesta huolimatta voin olla onnellinen (5). Onnellinen saadessani uskoa, että auttajani on todellinen Jumala ja saan turvata häneen. Häneen en tule koskaan pettymään. Petyn ehkä hetkeksi, koska toiveeni ja niihin liittyvät odotukseni ovat olleet ylimitotettuja. Lopulta kuitenkin huomaan, että Herra on iäti uskollinen (6). Hän on uskollinen rakkaudessaan näinkin pahasti kompuroivaa uskovaa kohtaan.

Viimeinen sana on Herran, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on. Hän kaikkivaltias. Kerran kaikki tulevat kokemaan ja näkemään kuinka hän hankkii oikeuden sorretuille, nälkäisille antaa leipää. Hän päästää vangitut kahleista, antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen (7-8).

Voi millainen riemunpäivä se tuleekaan olemaan niille, jotka Herran uskoessaan ovat olleet sorrettuja, nälkäisiä, vangittuja, sokeita, maahan painettuja. He ehkä ovat jääneet tässä maailmassa kaikkea hyvää, mutta ei uskoa vaille!

Silloin uskollinen Herra hallitsee kaikkea näkyvällä tavalla ja hallitsee ikuisesti. Halleluja! (10).

Olavi Peltola