Psalmit 148–150

Kiittämään jo tulkaa!

Kolme viimeistä psalmia alkaa ja päättyy heprealaiseen sanaan halleluja. Se merkitsee: laulakaa kiitosta (halal) Herralle (JHVH, Jahve). Jeesus opetuslapsineen lähtiessään Öljymäelle veisasi kiitosvirtenä hallal-psalmit 113-118 (Matt 26:30). Kuitenkin Jeesus tiesi, kuinka järkyttävät tapahtumat heitä odottivat.

Kunpa osaisimme käydä kohti tulevaisuutta – sen vaikeimpiinkin vaiheisiin – luottaen Psalmin 118 rohkeaan loppujakeeseen: Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

Tartun aralla mielellä näihin kolmeen psalmiin. Ne ovat kiitos- tai nykykäännöksen sanoin ylistyspsalmeja. Koen, että oma sydämeni on virittynyt valituspsalmien ääneen. En saa sitä riemullisella tavalla kiittämään Herraa, ylistämisestä puhumattakaan. Sisimpäni on huolten käpristämä. Miten nähdä maailman pahuuden ja kaoottisuuden keskellä näiden psalmien tavoin Herran majesteetillinen suuruus ja hänen kestävä armonsa?

Enkö todellakaan näe enkä usko, että Herra on käskyllään luonut (148:5) enkelit ja taivaan joukot (2), auringon ja kuun ja tähdet (3)? Hän on pannut ne paikoilleen ja säätänyt niille järkkymättömät lait (6).

Enkö kuule kuinka häntä ylistävät kaikki, mitä on maan päällä (148:9-10) ja meren syvyydessä (7)? Häntä ylistävät tuli ja rakeet, lumi ja usva ja myrskytuulikin hänen käskyläisenään (8). Häntä ylistävät olemassaolollaan maailman kansat ja niiden johtajat yhtä hyvin kuin nuorukaiset ja neidot, vanhat ja nuoret (12).

Herran nimi yksin on ylhäinen, hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan (148:13).

Mikä lahja onkaan saada Herran omana opetella laulamaan Herralle uutta laulua (149:1)! Hän on Luojani, kuninkaani (2), hän rakastaa minuakin ja auttaa heikkona ja nostaa kerran kunniaan (4).

Pian tulee Herran tuomion täytäntöön panon aika (149:9). Silloin on Herran sanan kaksiteräinen miekka hänen palvelijoittensa käsissä. Kaikki paljastuu ja asetettaan kohdalleen (149:6-8).

Herra on suuri ja hänen tekonsa väkeviä (150:2). En osaa ylistää Herraa raikuvalla torvella tai lyyraa soittaen (3). En tanssien enkä rumpua tai jotain muuta soitinta käyttäen (4-5). Saan kuitenkin käheällä äänellä yhtyä tutun virren loppuun, joka on muovattu Psalmi 150:n viimeisestä jakeesta: Kaikki joissa henki on, kiittämään jo tulkohon Herraa hyvää riemulla, halleluja halulla (virsi 332:4).

Olavi Peltola