Lohdutathan

Päivän rukous

Tarvitsen Sinua nyt!
Älä ole kaukana, älä vaikene:
jäin vaille lohtua,  jota ilman en enää jaksa.

Päivien varjo on pidempi 
kuin keskitalven kaamos,
päivien paino on raskaampi 
kuin mikään ennen tätä;
pelkojeni ote käy ylitseni 
hallitsemattomana.

Jos tätä jatkuu kauan, luhistun. 
Vapahtaja, 
”jää tähän, jää keskellemme, teen meille majan!”
Niin aneli läheinen seuraajasi aikanaan, 
nyt pyydän minä samaa. 

Ethän pakota yksinäisyyteen 
ilman läsnäolosi lohtua,
Veljeni ja Vapahtajani, 
kun aamu on aavistus vasta.
Valvo vierelläni, valvothan, 
ja silitä päätäni, kun huokaan.

Ehkä vielä avaan silmäni, 
ja näen Sinut siinä,
sellaisena kuin Sinä olet, 
syntisten ystävä, sairauden tuttava, 
Rauhanruhtinas.
Aamen. 

© Marjaana Kotilainen