Synnin häpeä

Päivän rukous

Synnin häpeän kanssa kamppaillessani
tuntuu siltä, että minä olen ainoa syntinen,
eivät muut näin tyhmästi toimi.
Vaikka synti olisi tunnustettu ja anteeksiannettu,
häpeä valtaa mielen
ja sekoittaa ajatukset.
Vihollinen kuiskuttelee korvaan,
muistuttaa vanhoista rikkomuksista,
niistä anteeksiannetuistakin.
Oma synti tuntuu suuremmalta kuin anteeksianto,
hävettää ja nolottaa vain.
Joitakin syntejä
voisi tunnustaa tuosta vain ääneen kenelle vain.
Sitten on ne synnit,
joita tunnustaa vain muutamille luotetuille.

“Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä,
heittäköön ensimmäisen kiven.” (Joh. 8:7)

Kertomus syntisestä naisesta
muistuttaa minun olevan
suuresta syntisyydestäni huolimatta
ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.
En ole syntisyydenkään osalta sen erityisempi,
en hyvässä enkä myöskään pahassa.

Kun tarkemmin tutkistelen asiaa,
huomaan jääneeni häpeän vangiksi.

Jeesus, synnin häpeäni on suurempi
kuin uskoni Sinun anteeksiantoosi,
kaiken peittävään.
Niinpä tunnustan häpeäni:
Anna anteeksi
häpeään kiinni jäämiseni ja epäuskoni.
Anna anteeksi myös luuloni,
että olisin synnin osalta enemmän kuin muut,
mahdoton tapaus.

Synnintunnustuksen sanoin:
“Pese minut puhtaaksi rikoksistani
ja anna lankeemukseni anteeksi.”
Tiedän, että niin on Sinun silmissäsi,
pahat tekoni on pyyhitty pois.
Anna sen olla totta
myös omissa silmissäni ja muistissani.
Pese minut mieltäni ja muistiani myöten
puhtaaksi rikoksistani.

Jeesuksen nimessä,
aamen.

© Outi Saari