Virsi 313

Päivän rukous

Eteesi, armon Jumala,
nyt ahdinkoni toisin,
vaan niin en osaa rukoilla
kuin osaavani soisin.
Siis itse neuvo, opeta
ja sydämeeni vuodata
nyt rukouksen Henki.

Suo minun oikein rukoilla
tahtosi mukaisesti
ja anna sitä anoa,
mi kestää iäisesti,
ja suo se uskon uskallus,
taivaassa että rukous
Jeesuksen tähden kuullaan.

En kyllä saa, en tahdokaan
armolle määrää panna.
Siis säädä aika itse vaan,
se, minkä tahdot, anna,
ja pyytämääni jos en saa,
niin annat, Isä, parempaa
nimesi kunniaksi.

Annoithan lahjan suurimman
jo Pojassasi mulle.
Avoinna portti taivahan
jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä,
mua Herra ei voi hyljätä,
kun Poikansa hän antoi.

Virsi 313:  1, 3, 4, 7

Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886

 

 

Päivän rukous

Eteesi, armon Jumala,
nyt ahdinkoni toisin,
vaan niin en osaa rukoilla
kuin osaavani soisin.
Siis itse neuvo, opeta
ja sydämeeni vuodata
nyt rukouksen Henki.

Tunnethan, Herra, tarpeemme,
puutteemme meidän kaikkein.
On tiedossasi hätämme
niin pienin kuin myös vaikein.
Et, Herra, ole armoton,
sinulla Isän sydän on.
Me siihen uskallamme.

Saa armoon loppumattomaan
näin sydämeni luottaa.
Isäänsä lapsi milloinkaan
ei turvata voi suotta.
En lahjojasi ansaitse,
kuitenkin, Isä, annat ne
sulasta hyvyydestä.

Annoithan lahjan suurimman
jo Pojassasi mulle.
Avoinna portti taivahan
jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä,
mua Herra ei voi hyljätä,
kun Poikansa hän antoi.

Virsi 313:1, 5–7, Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.