Elän, uskon – armossa! Porilaiset koolla uskonpuhdistuksen merkeissä

”Todellinen reformaatio tapahtuu sydämissämme”, muistutti Jonne Honkanen.

Porissa toteutettiin  4.3 Satakunnan Kansanlähetyksen, Suomen Raamattuopiston, Kylväjän ja Porin OPKO:n järjestöyhteistyönä reformaation juhlapäivä teemalla Elän, uskon – armossa!. Parhaimmillaan 140 henkeä oli kuuntelemassa Jukka Norvannon, Juho Sankamon ja Keijo Rainerman raamattutunteja. Keski-Porin seurakunnan kirkkoherra Kari Erkkola toi tervehdyksen juhlaan. Houseband laulatti Viisikielisen lauluja ja iltaehtoollisen upeasta musiikista vastasi Vox Humana Guido Kriikin johdolla.

Päivän puitteet kirjamyynnistä keittolounaaseen ja lasten ohjelmaan toteutettiin vapaaehtoisvoimin. Tähän joukkoon kuului niin pitkän linjan talkoolaisia kuin opiskelijoita ja maahanmuuttajia.

Vankan raamattuopetuksen lisäksi pohdittiin henkilökohtaisemmin, mitä on olla luterilainen ja mitä Martti merkitsee. Alle 30-vuotiaiden tunnelmia kirkossamme jakoi Porin OPKO:n työntekijä ja itsekin opiskelija Jonne Honkanen. Seurakuntayhtymän kanssa yhteistyössä järjestetyillä nuorten jatkoilla esiintyivät energinen NNS ja porilaisen letkeä Brosef. Joukkoon uskaltautui myös joitakin ”ikinuoria”.

Juhlaväkeä puhutteli muun muassa Jonne Honkasen puhe:

Juhla huipentui iltamessuun. Ehtoollisen jakajina Juho Sankamo ja Jukka Norvanto, kuoro Vox Humana.

”Millaista on olla opiskelija ja kirkon katoryhmään kuuluva kristitty tänään? Saamme lukea Raamattua, käydä messussa ja nauttia liturgiasta suomen kielellä, mutta samaan aikaan kirkon sisäiset ristiriidat varjostavat juhlavuoden tunnelmaa. Kirkkomme paimenet antavat mediassa ristiriitaisia lausuntoja. Perinteiseen käsitykseen pitäytyviä ajetaan ahtaammalle pikkuhiljaa. Tällaiseen kirkkoon me olemme syntyneet ja kasvaneet.

Seurakuntayhtymän kanssa yhteistyössä järjestetyillä nuorten jatkoilla esiintyi energinen NNS.

Vanhan Testamentin profeettojen sanoma on ajankohtainen myös tänään: Kääntykää, tehkää parannus! Me nuoret kaipaisimme esimerkkiä, vanhempia kristittyjä, jotka elämällään, teoillaan ja sanoillaan kertoisivat meille: ”Jumalaan voi luottaa! Usko ja rukoile, tee mitä Jumala on kutsunut sinut nyt tekemään. Herra vie hyvän työnsä päätökseen sinunkin elämässäsi.

Mieliämme varjostavat monet kysymykset tulevasta. Mihin kirkkomme menee? Miten se vastaa yhteiskunnan suunnalta tuleviin paineisiin? Miksi tunnustuksemme jää taka-alalle mielipiteiden vaihdossa? Kastettuja lapsia on vuosi vuodelta vähemmän. Sukupolvemme on se, joka analysoi näiden kehityskulkujen seuraukset. Keskustelut, joissa pohditaan omaa rajaa kirkkoon kuulumisen kanssa, ovat lisääntyneet. Jotain on tapahtumassa.

Toisaalta, myös uutta innostusta on nähtävissä. Raamatun sanoma terävöityy ja uusia innokkaita Raamatun tutkijoita on jokaisessa sukupolvessa. Todellinen reformaatio tapahtuu sydämissämme. Jumala toimii ja on seuraavankin sukupolven kanssa. Mutta me kasvattajat, niin seurakunnissa kuin kotona, emme saa jättää omaa varusteluamme puolitiehen, jotta voimme varustaa seuraavan sukupolven. Rukoilkaa. Rukoilkaa nuortemme puolesta, niin perheidenne kuin muiden puolesta. Mitään suurempaa emme voi antaa seuraavalle sukupolvellemme, kuin siunauksemme.”