Mongolian-työn alkamisesta tänään 20 vuotta

Marttilan perhe lähtötunnelmissa lentokentällä elokuussa 1997.

Lähetysyhdistys Kylväjän Mongolian-työn alkamisesta tulee tänään kuluneeksi 20 vuotta. Kylväjä teki päätöksen uuden lähetyskentän aloittamisesta keväällä 1997 ja ensimmäisinä lähetteinä Mongolian pääkaupunkiin Ulaanbaatariin lähti nelihenkinen Marttilan perhe: Pentti, Marja-Kaarina, Joona (5) ja Teresa (2).

”Lähtöpäivä oli 17.8.1997. Lentoasemalle tuli runsas saattojoukko, jonka laulaessa meille lähtösiunauksen nieleskelimme kyyneleitä. Olimme viettäneet lähtöjuhlia nimikkoseurakunnissa ja meidät oli siunattu matkaan kaksikin kertaa, ensin Etiopiaan ja sitten Mongoliaan. Siunausta ei ole koskaan liikaa!” muistelevat Marttilat.

”Ehkä oli hyvä, ettemme etukäteen tienneet, millaiseen maahan olimme menossa”, toteaa tällä hetkellä Suomen Raamattuopiston vararehtorina ja maahanmuuttajakoulutuksesta vastaavana toimiva Marja-Kaarina.  Vuosikymmeniä rautaesiripun taakse suljettuna ollut Mongolia oli avautunut lähetystyölle vain muutamaa vuotta aikaisemmin. ”Maasta oli vaikea saada tietoa emmekä olleet valmistautuneet lähtemään sinne lähetyskurssin aikana. Vasta kun ovi Etiopiaan raamattukoulutyöhön sulkeutui viime metreillä, käänsimme katseemme etelästä itään.”

Lähtöön valmistautuminen oli yhteisöllinen projekti ja Marttilat tiesivät olevansa satojen ihmisten ajatuksissa ja rukouksissa: ”Menimme Norjan Luterilainen Lähetysliiton (NLM) työyhteyteen ja saimme ohjeen tuoda mukanamme kaiken mahdollisen kotia varten. Mongolian talous yski pahasti siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Sieltä oli vaikea saada esimerkiksi huonekaluja, sähkölaitteita tai päivittäistarvikkeita. Pakkasimme rautateitse lähetettyyn konttiin kalusteet ja omat tavaramme.”

Kylväjä-lehdessä olleen ilmoituksen perusteella monet osallistuivat tavaralahjoituksin ja lähetysrenkaan jäseniksi liittyi paljon ihmisiä, joille Kylväjä oli entuudestaan tuntematon. Eräs lähetysystävä toi konttiin upouuden jää-kylmäkaapin, joka palveli Marttiloita moitteettomasti heidän kaikki kolme työkauttansa ja sen ansiosta he välttivät varmasti monta vatsatautia. ”Koimme olevamme keskellä liikehdintää, jossa suomalaiset uskovat ottivat sydämenasiakseen juuri Mongolian auttamisen jaloilleen ja kirkon syntymisen siihen maahan”, Marttilat muistelevat.

Lue lisää ensimmäisten päivien tunnelmista Kylväjä-blogista.