Uusien alkujen toimintakeskus

Vammaisten toimintakeskus Tsetserlegissä on tuonut iloa, rohkeutta ja uusia mahdollisuuksia monille aiemmin lannistuneille ihmisille. Malmin seurakuntalaiset kävivät tutustumassa itsenäistyvän keskuksen elämään kesäkuussa.

Malmin seurakunnan ryhmä Tsetserlegin vammaistoimintakeskuksen edustalla kesäkuussa 2017.

Vuonna 2009 Kylväjä Mongoliassa (FLOM-M) otti merkittävän askeleen Mongolian vammaistyössä ostamalla Suomen ulkoministeriön tuella kaksikerroksisen kivitalon Arhangain läänin pääkaupungista Tsetserlegistä. Talo on nyt palvellut vammaisten toimintakeskuksena jo kahdeksatta vuotta. Toimintakeskuksen hankinta, peruskorjaus ja avaaminen vammaistyöhön on Mongolian vammaishoidon näkökulmasta ollut historiallinen askel.

Vielä vuonna 1997 Mongolian viranomaiset eivät yleisesti tienneet, miten toimia vammaisten kanssa. Eri tavoin vammautuneiden ihmisten olemassaolo yhteiskunnassa oli tiedossa, mutta kokemusta ja näkyä siitä, miten heidät sovitetaan muuhun yhteiskuntaan, ei viranomaisilla juuri ollut. Tämä aiheutti sen, että vammaiset elivät sosiaalisesti hyvin eristyksissä eivätkä viranomaiset paneutuneet siihen, miten heitä voisi auttaa elämään tasa-arvoisemmin ja täysivaltaisemmin yhteiskunnan jäseninä.
Ennen vuotta 2003 muutamat pienet järjestöt Tsetserlegissä, jotka kokoontuivat lähinnä kodeissa vailla yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vailla kunnollisia viranomaisyhteyksiä, yrittivät tehdä työtä vammaisten eteen, mutta heidän mahdollisuutensa olivat hyvin rajalliset.

Kun FLOM-M aloitti länsimaisena kehitysyhteistyöjärjestönä toiminnan Arhangaissa vuonna 2003, tämä merkitsi hiljalleen yhteistyön mahdollisuuksia myös vammaisille. Heille tämä tarkoitti ennen kaikkea näkyvyyden lisääntymistä sekä yhteydenpidon mahdollisuutta viranomaisiin päin. Tämä oli juuri sitä, mitä pienet näkymättömät järjestöt silloin tarvitsivat.
Rohkaistuneena paikallinen vammaisneuvosto vetosi vielä samana vuonna Mongolian parlamenttiin asiansa puolesta viestittäen, että ”me emme ole valinneet olevamme vammaisia”. Tästä lähti hiljalleen liikkeelle koko vammaistyön ehkä kaikkein merkittävin prosessi. Vammaisten olemassaolo, heidän haasteensa ja ennen kaikkea se, että he olivat ihmisiä muiden joukossa, alkoi saada todellista näkyvyyttä Mongolian yhteiskunnassa. Uudenlaisen näkyvyyden erityisesti Arhangaissa takasi luonnollisesti myös kaksikerroksinen toimintakeskus, koska se sijaitsee provinssin pääkaupungin keskustassa. Vastaavanlaista vammaisten toimintakeskusta erilaisine koulutuskursseineen ei ole missään muualla Mongoliassa.

Useat Kylväjän yhteistyöseurakunnat Suomessa ovat tukeneet vuosien varrella Kylväjän vammaistyötä Mongoliassa taloudellisesti ja esirukouksin. Yksi näistä on Helsingin Malmin seurakunta. Kulunut kesä muodostui joukolle Malmin seurakuntalaisia ainutlaatuiseksi sukellukseksi Mongolian kulttuuriin ja kauan tuetun nimikkokohteen aivan uudenlaiseen kohtaamiseen. Vaikka Arhangain vammaisprojekti Kylväjän johtamana päättyi jo viime vuoden lopussa, halusi seurakunta lähteä katsomaan, mitä projekti on vuosien aikana saavuttanut ja miten toiminnan jatkuvuus toteutuu tänä päivänä.
Niinpä kesäkuussa 20 hengen ryhmä teki tutustumismatkan Mongoliaan ja erityisesti Tsetserlegin vammaisten toimintakeskukseen. Mukana ryhmässä oli myös Turun arkkihiippakunnan kuurojen pappi, joka tutustui kuurojen auttamishankkeeseen maan pääkaupungissa.

Puukotuksen vuoksi halvaantunut Ganchimeg (37) on nykyään kristitty ja perheenäiti, joka toimii myös toimintakeskusta johtavan vammaiskomitean puheenjohtajana. Hän sanoo olevansa maailman onnellisin ihminen.

Tsetserlegissä matkalaisten ryhmän vastaanottivat Kylväjän lähetystyöntekijät Lahja Nokelainen sekä Jaakko ja Marjut Tikkanen. Heidän johdollaan vierailimme vammaisten toimintakeskuksessa, jossa läänin vammaistyön historiasta ja toimintakeskuksen nykyisestä tavoittavuudesta kertoi Ganchimeg, yksi keskuksen johtavista työntekijöistä, joka on itse vammainen.
Tämä 37-vuotias nainen istui pyörätuolissa kävelykyvyttömänä, mutta hänen kasvonsa säteilivät iloa ja elämänhalua. Hän oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin nuorena naisena vuonna 2002, kun häntä oli yllättäen kadulla puukotettu niskaan. Tuolloin hänen elämänhalunsa sammui ja hän masentui vakavasti. Hänen buddhalainen äitinsä huolestui kovasti tyttärestään ja haki ensin apua buddhalaispapilta. Tilanne ei kuitenkaan mitenkään muuttunut paremmaksi.
Sitten kävi niin, että äidistä tuli kristitty ja hän antoi masentuneelle tyttärelleen Johanneksen evankeliumin. Lukemalla evankeliumia Ganchimeg löysi itse Jeesuksen Vapahtajanaan noin kaksi vuotta puukotuksesta. Kun kysyn häneltä nyt, mikä on hänen unelmansa, hän vastaa, että oikeastaan hänellä ei ole unelmaa, koska hän kokee olevansa nyt kristittynä ja perheenäitinä maailman onnellisin ihminen.

Toimintakeskuksen henkilökunta kertoi, että keskus on tavoittanut vuosien varrella lähes kaikki läänissä asuvat noin 3500 vammaista ihmistä, joista 1200 asuu Tsetserlegissä. Vuosina 2012–2016 oli toimintakeskuksen eri kursseille osallistuttu yhteensä 3755 kertaa.
Keskuksen osallistumisaktiivisuuteen on vaikuttanut merkittävästi muun muassa se, että toimintakeskuksessa aloitettu psykologisen tuen koulutus siirtyi vuonna 2014 ei-vammaisilta kouluttajilta vammaisten itsensä johtamaan koulutukseen. Tieto toimintakeskuksesta ja sen tuoma julkisuusarvo vammaisten asialle on vaikuttanut oleellisesti myös siihen, että nykyisin Arhangain läänin kaikissa 19 hallintoyksikössä on vammaisten edustus.

Vammaisten toimintakeskus on järjestänyt paljon mm. käsityökursseja. Tuotteen myydään ja rahalla monet köyhät saavat lisätuloja. Myös tällä tavalla vammaisen ihmisen elämä voi helpottua.

Vammaisten monimuotoinen tukeminen jatkossakin on tietoinen ja harkittu suunta, jonka haluamme kristillisenä lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestönä ottaa. Siinä toteutuu syvällisellä tavalla meille annettu tehtävä julistaa ilosanomaa ja huolehtia rakkaudella köyhistä ja vähäos

Gantuja (29) vammautui kuusivuotiaana pudottuaan hevosen selästä. Hän oli sen jälkeen hyvin sulkeutunut. Tänään hän johtaa Arhangain pyörätuoliyhdistystä, hänellä on aviomies ja hänen erityisprojektinsa on vammaisten perhesuunnittelu ja seksuaalivalistus.

aisista, jotka ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa. Kristilliselle arvopohjalle rakentaen haluamme myös kaikessa vammaistyössä välittää avoimuutta, rehellisyyttä ja korruption vastustamista. Ennen kaikkea haluamme kertoa Jumalasta, jonka luomis- ja lunastustyön perusteella jokaisen ihmisen elämä on samanarvoinen.