Maaseudun yksinhuoltajille hätäapua talveen

Mongoliassa talvi on kova pienillä tuloilla eläville yksinhuoltajille. Kylväjän yksinhuoltajahankkeessa on tartuttu toimeen.  

”Tsetserlegin kaupunginosien sosiaalityöntekijöiden kautta saimme  tietoomme suurimmassa avuntarpeessa olevia. Tiimin työntekijät suunnittelivat hätäapupaketin kuudelle valitulle perheelle: pieni lava-autollinen polttopuita, 50 kiloa jauhoja, riisiä, paistoöljyä, saippuaa ynnä muita perustarpeita talveen”, kuvailee yksinhuoltajahankkeessa paikallisten työntekijöiden tukena työskentelevä Kylväjän Mongolian-lähetti Jaakko Tikkanen. ”Tämän luontoista apua emme pysty projektin puitteissa tavallisesti antamaan. Syksyn ja alkutalven avustukset saimme järjestettyä Kylväjän hätäapuna. Suurta hätää on paljon.”

Myös Mongolian hallitus on herännyt yksinhuoltajaperheiden määrän rajuun kasvuun. Vuonna 2016 yksinhuoltajaperheitä oli koko maassa noin 80 000. Määrä kasvaa joka vuosi 3000–4000:lla. Tänä vuonna äideille ja yksinhuoltajaperheille on luvassa hieman paremmat valtion tuet. ”Valitettavasti korotetut tuet eivät riitä edes perheen välttämättömimpiin hankintoihin. Tästä huolimatta se on hyvä alku”, toteaa Tikkanen.

Suomen ulkoministeriön kanssa yhteistyössä toteutettavassa hankkeessa autetaan yksinhuoltajia työllistymään kouluttamalla heitä. ”Yksi esiin tulleista ongelmista yksinhuoltajahankkeen ensimmäisen vuoden aikana on ollut kaikkein hädänalaisimpien naisten saaminen mukaan koulutuksiin”, kertoo Tikkanen. ”Hankaluutena on usein se, että heidän päivänsä kuluvat täysin kodin askareiden pyörittämisessä: lastenhoito, ruoanlaitto, vedenhaku ja polttopuiden hakeminen vuorilta.”

Päiväkoti ja koulu ovat Mongoliassa periaatteessa ilmaisia, mutta kaikilla ei ole varaa hankkia lapsillensa vaadittavaa koulupukua tai päiväkotivaatteita. Niinpä osa lapsista on aina kotona. Joissain tapauksissa alakouluikäiset lapset jättävät koulun kesken ja auttavat vanhempiaan tai isovanhempiaan välttämättömissä askareissa. Ainaisesta selviytymistaistelusta seuraa luku- ja kirjoitustaidottomien sukupolvien ketju, jota on vaikea katkaista.

”Erilaisia ihmiskohtaloita on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Erään isoäidin harteille olivat jääneet kahden tyttären lapset”, kertoo Tikkanen. ”Kuudesta lapsenlapsesta vanhin, noin 10-vuotias tyttö, ei ole käynyt koulua ollenkaan, vaan auttaa vanhaa isoäitiä päivittäisillä puunhakureissuilla vuorille.” Projektin työntekijät yrittävät yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa keksiä keinoja lasten saamiseksi kouluun ja päiväkotiin. ”Siten äideille tarjoutuisi mahdollisuus kouluttautumiseen ja työnhakuun. Näin pystyisimme tarjoamaan pitkäkestoisempaa apua sekä yksinhuoltajaäideille että lapsille”, kaavailee Tikkanen.

Välillä toivottomaltakin tuntuvan tilanteen keskellä Jaakko Tikkanen muistuttaa kuitenkin siitä, minkä varassa työtä lopulta tehdään: ”Jäädään yhdessä rukoilemaan näiden perheiden ja heidän elämänsä puolesta. Toivomme heille rohkeutta tulla seurakuntaan, sillä siellä he kaikki saisivat kuulla suurimmasta avusta: Taivaan Isän huolenpidosta.”

Kuvat: Jaakko Tikkanen