Pyhäkoulu juurruttaa lapset seurakuntaan Virossa

Seurakuntaneuvos, opettaja ja kanttori Päiviö Turtiainen on juuri tullut luottamustoimestaan kirkkovaltuustosta. Toimia riittää yhä, vuosien kerryttyä, ja voimia niiden hoitoon. Turtainen uskoo siihen, että kasvatus kannattaa, ja tehty työ siunataan. Erityistä vastuuta hän kantaa Viron kirkon lasten ja nuorten kasvusta. Mikä lähensi häntä Viroon?

Ensitöikseen vastasyntynyt Päiviö Turtiainen näki Olavinlinnan. Se sopi kulttuuripersoonalle, vaikka syyt siihen olivatkin karut. Savonlinnan synnytyssairaalaa oli vuonna 1940 pommitettu, ja kaupunginlääkärin koti toimi synnytyssalina. Koska isä soti, ja äiti menehtyi keuhkotautiin, piti Päiviölle löytyä uusi koti.

Tuberkuloosista kärsineiden perheiden lapsille oli perustettu keräysvaroin Joulumerkkikoteja. Sellaisesta Päiviö reilun vuoden iässä noudettiin Punkasalmelle kasvattivanhempien luo. Yhteys biologiseen perheeseen säilyi, mutta Päiviön koti oli kasvattivanhempien luona.

Pyynnöstä monessa mukana

Seurakuntaan oli luonteva kulku Turtiaisilta. Pyhäkoulussa viehättivät taidolla valmistellut opetukset, joita säesti opettajan upea kertojan lahja. Oli ilo olla pyhäkoululainen. Pienen pyhäkoululaisen silmissä näytti ihmeelliseltä, kun opettaja pukeutui joka pyhä diakonissan juhlavaan asuun, aivan heitä varten. Tämän siis täytyi olla tärkeää, sekä opettajalle että heille!

Kun myöhemmin toinen opettaja sairastui, hän kutsui nuoren Päiviön luokseen, ja pyysi: ”Ota sinä tämä pyhäkoulu hoitaaksesi. Minä muutan pian jo Taivaan kotiin.” Testamentattu tehtävä oli mieluinen, ja niin vuosikymmenten pyhäkoulunopettajuus alkoi. ”Kun kerran pyydettiin!”

Oppikoulussa Turtiaisen musikaalisuus ilmeni pian. ”Tämä poika tarvitsee harjoittelupaikan, koska hänellä ei muuten ole mahdollisuutta oppia soittamaan,” puolusti opettaja, Savonlinnan kanttori Pentti Savolainen häntä. Nykyinen professori Savolainen tunnisti Turtiaisen lahjat, ja paikka löytyi – Savonlinnan lyseossa oli piano, jota hän sai soitella.

Opetusvastuu kasvaa

Sittemminkin luokat ja kansliat tulivat tutuiksi: Päiviö Turtiainen valmistui opettajaksi Itä-Suomen Seminaarista Joensuusta 22-vuotissyntymäpäivänään. Armeija-aikaan hän luki Opettaja-lehdestä: ”Etsitään nuorisotyöntekijää koordinoimaan lapsi- ja nuorisotyötä seurakunnassa, ja toivotaan opettajaa.”

Niin työura Suolahdessa alkoi; seurakuntatyön jälkeen Keski-Suomen Opistosta aukesi musiikinopettajan virka, ja sitten liki 30 vuoden työura Majalan koululla, rehtorinakin. Vaimo Helena oli löytynyt Joensuun seurakunnan nuorten kuorosta, ja perhe kasvoi kolmella lapsella.

Luottamustoimi kunnan ja kirkon puolella seurasi toistaan, ja vastuu järjestöissä kasvoi. Pyhäkoulu ja partio innostivat, samoin kuorojen johtaminen. Turtiainen kouluttautui lisää. Seurakuntaneuvoksen arvonimen Päiviö Turtiainen sai vuonna 2006, sitä ennen jo Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin – ja kun sen rinnalle vuosi sitten asetettiin Tartossa Viron kirkon yhteistyömitali, oli ilo suuri.

Kutsu rakentamaan Viron kirkon lapsityötä

Turtiaisten yhteys Viroon syntyi, kun Suolahden seurakunta sai nimikkolähettinsä, Anne ja Mika Tuovisen, vuonna 1995. Tuoviset työskentelivät vuosia Viron kirkon kutsusta lasten ja nuorten parissa. Matkoja Viroon on tehty ja taloustukea annettu työn tukijaseurakunnista parinkymmenen vuoden ajan.

Turtiaiset osallistuivat näille Ritva ja Veikko Pasasen matkoille. Ritva Pasanen sai sydämelleen Viron pyhäkoulut Valgan rovastikunnassa. Moni kuuli Raamatun totuuksista vain pyhäkoulussa. Pasaset kouluttivat opettajia. Näky kantoi, ja Viron-työ sai tukijoita Keski-Suomen seurakunnista.

Sairastuttuaan vakavasti Ritva Pasanen pyysi: ”Ota sinä, Päiviö tämä Viron-työ vastuullesi.” Ja hän otti. Tuntui tärkeältä jakaa sitä hyvää, mitä oli itsekin saanut.

Hiljattain juhlittiin Viron-työn 20 toimintavuotta. Pyhäkouluja pidetään nyt 12 seurakunnassa suomalaisten tuella. Pyhäkoulutyötä koordinoiva opettaja Imbi Tanilsoo on saanut lisäopetusta Suomen Raamattuopistolla. Kesän leireillä hän opettaa lapsia eri puolilta Viroa ja Venäjää. ”Tämä kaikki on mahdollistunut Viron-työn tuella,” hän kertoo.

”Lähetysnäkyänne osoittaa sekin, että olette valinneet pyhäkoulutyön kohteeksi Viron kaukaiset, ja usein myös unohdetut alueet,” kiteyttää lähetysjohtaja Mika Tuovinen Viron-tiimin työn merkitystä sen historiikissa.

Yhteistyön tarve naapurikirkkojen kesken on yhä suuri. Palkattua työvoimaa Viron kirkossa on lähinnä papisto, joka ikääntyy kovaa vauhtia. Kouluissa ei pääosin anneta uskonnon opetusta. Viron-työn tukemissa pyhäkouluissa käy vuosittain toista sataa lasta. Työ on laajentunut pyhäkoululaisten kasvun myötä.

”Kylvötyö kantaa hedelmää, kun nuoret ottavat vastuuta kirkossa,” seurakuntaneuvos Turtiainen iloitsee.  Lähestyvän 75-vuotissyntymäpäivänsä muistamiset hän pyytääkin osoittamaan Viron kirkon pyhäkoulu-, lapsi- ja nuorisotyölle Lähetysyhdistys Kylväjän kautta, FI57 4405 0010 0212 96, viitteellä 9050 55053.

Teksti ja kuva: Marjaana Kotilainen